Pimpelipom :)

Viimeviikon ukkoset ja rankkasateet on nyt ohi, jihuu. Aurinko paistaa ainakin toistaseksi. Sunnuntaina mentiin mun kaverin Rileyn ja meidän molempin prom-deittien, jotka on veljeksiä, kanssa keilaamaan ja syömään. Oli hauskaa, ja me tytöt loistettiin keilauksessa, vaikka ois toisin voinut luulla. Täällä siis keilaus on ihan normaalia, eikä sillai vähän outoa, niinkuin Suomessa vois olla. Ihan hyvä oli tutustua tälleen ennen Promia vähän paremmin. 

Maanantaina ryhdistäydyin, koska ulkona oli lämmintä ja olin muistanut tuoda juoksukengät kolusta kotiin, ja menin lenkille! Illalla menin kirkosta tutun pariskunnan wedding showeriin Paigen seuraksi. Siellä siis pariskunta sai kaiken mahdollisen mitä voisi avioparin tarvitsevan uuteen kotiinsa pyyhkeistä ja kylmälaukuista lähtien kattiloihin ja vohvelipannuihin. Tietysti tarjolla oli myös ruokaa ja pariskunta kertoi tarinansa. Nämä jenkit on aina niin dramaattisia ja ylisuorittajia. Kosintaankin oli tarvittu koko suku...

Keskiviikkona menin Paigen, joka on host-veli Moisen lapsenvahti, kanssa uimaan, siis Moisen kanssa, uimahalliin. Samanlainen uimhalli oli kuin Suomessa, ei mitään eroja. Ja tietty illalla sitten menin kirkkoon, johon me kaikki tytöt oltiin jostain älynväläyksestä johtuen laitettu karseet polvisukat päälle ja pojat luuli, että ne oli unohtaneet teemapäivän. 

Torstaina oli Senioreiden viimeinen oppilaskunnan kokous ja sen kunniaksi oli nyyttärit (niinkuin täällä aina on erityistilaisuuksissa). Sain kans tehtyä ensivuoden kurssivalinnat, siihen menikin vaan sellaiset kevyet 2,5 tuntia ja loppuhionta päälle.

Huomenna päästään koulusta 11 aikaan ja tarkoituksena on mennä Paigen kanssa laitatuttamaan kynnet lauantaina olevaa Promia varten!

Lähtölaskenta

Aika täällä alkaa käydä vähiin ja oon jo monta kertaa melkeen alkanut itkemään yllättävinä hetkinä esim. kirkossa, kun istuu siellä ja tuijottelee kaikkia kavereita tai melkeen aina kun joku kysyy, milloin lähden kotiin tai oonko surullinen että lähden. Vastaus on, että odotan hirveästi kaikkien kavereiden ja perheen ja sukulaisten ja tutun näkemistä, mutta silti on kauheeta, koska en tiedä näänköä näitä ihmisiä enää ikinä. Päällisin tunne on outous, koska yhtäkkiä "menettää" suuren osan elämästä. Nyt koitan vaan ottaa kaiken irti näistä viimeisistä viikoista. Jep, nyt täytyy laskea viikkoina eikä kuukausina :( 

Tää vielä musikaalin ensi-illasta. Mahtavat musikaali t-paidat päällä! Kennedy :)

 Vaikka tän vuoden aikana oonkin oppinut tosi englantia tosi paljon ja se on tullut tosi sujuvaksi, joidenkin sanojen ääntäminen aina tuottaa vaikeuksia. Jostain syystä esim. sanat water, cabin ja purchase tuottaa aina hankaluuksia. Naurettavaa. Lisäksi varsinkin aluksi, oli vaikeaa ääntää sanoja, jotka on samoja suomeksi. Esim. semi-, anti-, karaoke ja petrimalja. Ja vanha sähköpostiosoite, joka loppui windowslive, ja sen oli tottunut ääntämään suomalaisittain. Edelleen oon myös hitaampi lukemaan ääneen kuin kaikka muut, mutta se on varmaan ihan normaalia. 

Cassidy! :) ps. koulun vessa :D

Viime viikolla matikan tunnilla puhuttiinn jostain, ja asiaan liittyen yksi tyttö totesi, että "Kukaan ei ole täydellinen." Tähän yksi tyyppi vstasi: "Paitsi Anna ja Jeesus". Siis siksi, että oon niiden freshmanien eli ykkösluokkalaisten kanssa pelkästään espanjan ja algebran tunneilla, joissa oon molemmissa tosi hyvä. Matikassa vaan siksi, että opin noi asiat just viimevuonna, jolloin en ehkä saanut kymppejä joka kokeesta, heh. Ne siis luulee, että oon jotenkin loistava kaikessa ja kaikissa aineissa. Pitäisi varmaan näyttää niille mun Suomen todistus, että karu totuus selviäisi.

Uu la laa :D

Perjantaina kutsuin itseni kylään Paigen luo. Aina on tosi kivaa mennä täällä muiden koteihin ja nähdä miten muut perheet hoitaa asioita, ettei jää pelkästään kuvaa yhdest perheestä. Syötiin, ja sitten Paige ja hänen serkku, ja Paigen äiti ja hänen kaveri, tekivät scrapbookeija eli pistivät valokuvia kansioihin, ja mä viihdytin niitä juttelemalla ja kertomalla mikä väri sopii minkäkin kuvan taustaksi, mulla kun on niin hyvä värisilmä ja muutenkin oon käsityöihminen (NOT). Syötiin taas vähän juusto- ja suklaakakkua ja bailattiin musiikin tahdissa. Tosi hauskaa oli tietysti taas.

Ensi viikonloppuna on Prom. Wohoo! Mekko, kengät, liput ja pari on, vielä pitää suunnitella mitä tehdään hiuksille ja kynsille...

Ps. Oon seurannut kaukoetäisyydeltä Robinin uraa Bieberin lämppärinä, jeij!

Pps. Ei mitään kummempaa hötkyilyä Bostonin tapahtumista seurannut, tietysti siitä kaikki vauhkoili, muttei mitään suurta. 

Pps. Kuva ois kiva :) (terveisiä kaikille Koululaisen lukijoille).

The Sound of Music

Sairaan kiireinen musikaaliviikko nyt takana. Ma, ti ja ke treeneissä oltiin täydessä meikissä ja puvuissa ja hirveessä häslingissä takahuoneessa. Keskiviikkona naamalihakset joutui käyttöön, kun otettiin hirveästi kuvia, ettei sitten näytöksien jälkeen tartte. Esitykset meni siis tosi hyvin ja paljon porukkaa oli sitä katsomassa. Torstaina mentiin pienellä porukalla jatkoille Steak 'n' Shakeiin, perjantaina kaikki yli 40 ihmistä mentiin afterpartyihin syömään  kattomaan Pitch Perfectiä jonkun taloon ja lauantaina myös jatkoille Paigen ja Scottin luo. Mun rakkaus juustokakkuja kohtaan kasvaa kasvamistaan.. Tavallaa vähän surullista, että musikaali on nyt ohi. Tutustuin moniin ihmisiin paremmin ja sain viettää aikaa kaikkien kivojen kavereiden kanssa tosi paljon. Tietty voin vieläkin hengailla kaikkien kanssa, muttei se oo enää sama. Tässä on hiukan kuvia musikaalista, lisää tulee ehkä, kunhan saan niitä käsiini jostain:

Kaikki me "juhlavieraat"

Von Trapp lapset. Jade-sisko vasemmalla :)

Cass, Hope ja Kenn :)

Goodbye!

Do re mi!

oivoi, nilkkoja pilkistää!

Muistinko mainita että must on tullut nunna täällä? (Takarivissä keskellä :D)

Koko kööri

Kenn!  :)

Scott! /Rolf :)

Riley! :) eli se paronitar. sori näytän karseelta :D

Vuhuu sain kukkia!

 Ehdin muuten toissaviikonloppuna osallistua kahden tytön yllätys 17-v synttäreihin, jossa molemien vanhemmat oli jakamassa kakkua ja vetämässä pelejä meille ja mennä pitsalle kamujen kanssa ja nuortenillan jatkoillle katsomaan Megamindia. Lauantai-illalla oli oppilaskunnan järjestämä Mr. Turk kilpailu. Siinä koulun pojat esitti talenttejaan, piti pienen muotinäytöksen ja vastaili kysymyksiin, ja tuomaristo valitsi sitten Mr. Turkin. Se oli tarkotuksella hauska ja sitä ei kukaan ottanu vakavasti. Sen sijaan kesällä on Miss Tremont kilpailu, jossa tytöt tekee noita samoja asioita, mutta se o vakava ja talentit on oiekasti hyviä, EI smoothien valmistamista. Vähän harmittaa etten oo enäää silloin täällä näkemässä sitä, kun mun muutama hyvä kaveri osallistuu siihen. 

Kirkossa alkoi uus "pyhäkoulu"-jakso, nyt ollan pelkät high schoolin tytöt siellä ryhmässä. Ite tykkäsin enemmän kun oli pojatkin meidän kanssa, mutta miten vaan. Sunnuntai-iltapäivällä koululla järjestettin varainkeruu tapahtuma yhdelle perheelle, jolla oli jotain terveysongelmia. Siellä myytiin ruokaa, arpoja ja tapahtumaa vartern tehtyjä t-paitoja ja bändi soitti ja lauloi. Sinne meni varmaan oikeasti koko kylä, kaikki oli siellä. Just tyypillistä täällä päin.

Alabama!

Noniin, vihdoin saan kerrottua pääsiäislomasta ja muusta, mitä on tässä parin viikon aikana tapahtunut. Kesti hetki, koska jätin adapterin tietysti Alabamaan ja elin ilman konetta ja kännykkää 5 päivää, ennen kui sain uuden.

Ennen Alabamaan lähtöä ehdittiin leikellä ja tutkia lampaan sydän bilsantunnilla ja kavaljeeri Promia varten löytyi, ei siis enää tarvitse huolehtia siitä, huh. Torstai-iltana lähdettiin kahdella autolla ajamaan kohti Gulf Shores, Alabamaa ja ajettiin koko yö. Meidän kanssa samassa "hotellissa", jossa jokaisella perheellä oli oma pieni asunto, oli 3 tuttava-/sukulaisperhettä, joten seura alöytyi koko viikon ajan. Suurin osa ajasta otettiin aurinkoa uima-altaalla, pelattiin rantapalloa tai jenkkifutista tai mentiin kävelyille pitkin rantaa. Iltaisin katsottiin leffoja (mm. Pitch Perfect!) ja pelattiin pelejä. Parina iltana mentiin ulos syömään ihanaia mereneläviä tai shoppailemaan turisti-matkamuistokauppoihin. Yhtenä päivänä lyöttäydyin toisen perheen seuraan ja menin Out Let-malliin shoppaamaan. Viimeisenä päivänä uitiin ainakin 100 metrin päähän kohtaan, jossa oli taas matalaa. Piti uida syvemmän kohdan yli, vasten isohkoja aaltoja, tietämättä mitä kaikkia örvelöitä siellä syvyyksissä vaanii, joten vähän pelotti että joku tulee nappaamaan varpaasta, ja lisäksi vesi oli vähän kylmää. Hengissä kuitenkin selvittiin, vaikka pari kertaa meinasi usko loppua :D Koko viikon ilma oli täydellinen, ei liian kylmä eikä liian kuuma, joten ihan hyvän rusketuksen sieltä sai!

Siellä huomasin, että hississä tuntemattomat ihan aina alkoivat jutella meille. Suomessa tietysti joskus tuota tapahtuu, muttei aina. Yleensä keskustelu avattiin kysymällä "Olettekos rannalta tulossa?" "Ei, muuten vaan kuljetaan ympärinsä bikineissä ja paljain jaloin". Yhtenä iltana käveltiin läheiseen Walmartiin, johon oli matkaa ehkä just ja jsut yksi kilometri. Jenkit ei todellakaan oo tottunut kävelyyn, valitusta kuului koko matkan edes takasin ja jälkeenpäin koko viikon. Kotinn ajettiin tas yön yli pe-la yönä, pysähdyttiin St. Louisiin treffamaan Jamee jaa syömään aamupalaa. Kotiin palattua huomasin adapterin unohtamisen ja nukahdin päikkäreille rättiväsyneenä. Ristus mikä reissu.

Kaikki lapset! Puolet meistä on mun perheessä, vaikkei 2 vanhinta edes ollut mukana :)

Tyylikkyys ennen kaikkea...NOT

Jade, Kruz ja Amelia-serkku :)

hiekkalinna :) Rannalla oli tosi paljon simpukoita!

Host-mom :)

Kärsivä ilme koska heitin just ton jenkkifutiksen, heh

Jenna! :)

Sunnuntaina koko perhe nukkui pommiin, yli aikaisen pääsiäiskirkon. Mokattiin myös yritys mennä myöhempään jumalanpalvelukseen, koska mentiin kirkolle pynttäytyneinä tunti liian myöhään. Iltapäivällä mentiin kuitenkin pääsiäisenviettoon isovanhempien luo, ja sieltä siirryttiin toisten isovanhempien luo pistäytymään.  Eipä mitään kovin erikoista pääsiäisruokaa ollut tarjolla, kuulemma yleensä syödään kinkkua. Pääsiäispupu oli onneksi tuonut yön aikana meille jokaiselle omat pääsiäiskorit täynnä suklaamunia yms. herkkuja :) 

Musikaalitreenejä on joka päivä ja esitykiin on enää viikko! Mikään ei ole vielä tosiaankaan valmista; puvut, lavasteet, vuorosanojen muistaminen.....Saa nähdä miten käy.

Chicago!!!

Oon yhä varmempi ja varmempi, että mun kuuluu asua kaupungissa, ei ehkä yhtä isossa kun Chicago, Turkukin riittää. (Kyllä tää yksi vuosi landella on hauska kokemus silti, en valita). 

Matkaan lähdettiin perjantaina, sain skipattua pari viimestä tuntia koulusta, ja kerättiin taas tunnettuun tapaan porukka kasaan. Mukaan lähti aluevalvoja miehineen, ja 9 meitä vaihtareita, Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Italiasta, Itävallasta ja Thaimaasta. Hotellila nautittiin vähän Starbucksia ja lähdettiin sitten hakemaan pari tyyppiä vielä juna/bussiasemalta keskustasta. 

Lauantaina herättiin aikaisin, otettiin taksi juna-asemalle ja juna keskustaan. Paljon oli pieniä vihreitä miehiä (ja naisia) liikkellä, koska oli St. Patrick's Day. Saavuttiin sinne pilvenpiirtäjien keskelle, kylmään ja tuuliseen kaupunkiin, ja mentiin heti kahville lämmittelemään. Yritettiin päästä "The beaniin", mutta se oli suljettu, joten ihailtiin vain etäisyydeltä ja myös korkean tornin huipulle pääsystä luovuttiin, koska sinne oli tooooooooooooooooooosi pitkä jono. Sitten suunnistettiin kohti paraatia, joka oli St. Patrickin kunniaksi. Sen ja oikean katselupaikan löytämisessä oli vähän ongelmia, koska poliisisetä neuvoi koko väenpaljouden umpikujaan, mutta lopulta päästiin väentungokseen jäätymään. Onneksi tunnin odottelun ajaksi ohjelmassa oli jonotusta ilmeisesti koko kaupungin viiteen bajamajaan. Toistan, kaikki 398492892375 kännistä paraatinkatsojaa, vanhusta, pikkulasta, turistia, poliisia, järjestyksenvalvojaa ja kaikki muut jonottivat viiteen vessaan. Paikalla ei tietenkään ollut mitään puskiakaan, joissa ainakin puolet porukasta olisi varmasti käyneet asioillaan, jos niitä vain olisi ollut. Paraatisa nähtiin ainakin ihmisiä, jotka jollain tavalla kokivat liittyvänsä Irlantiin, random irlantilaisia turisteja, Chicagon "irlanti-kerholaisia", soittokunta ja River Dancea tanssivia pikkutyttöjä. Tuuli oli jäätävä, ja satoi lunta, joten päätettiin, ettei paraati ollut kuoliaaksijäätymisen arvoinen, joten tarvottiin Navy Pier- keskukseen, jossa syötiin Mäkkärissä, ja lämmiteltiin. Kävelymatka sinne meinasi koitua kohtaloksi, koska joku paikallinen kertoi sen olevan "kulman takana", mutta käveltiin sinne ainakin 6 km. 

Siellä erotiin toisistamme, napattiin taksit (niinkun leffoissa), ja ajettiin shoppailukadulle, mistä löytyi kaikki tarvittavat kaupat kuten, Zara, Topshop ja Forever 21, ja jossa vietettiin loppupäivä, kunnes vaikeuksien kautta saatiin taas huidottua taksi, jonka kuski oli tappaa meidät ajotyylillään, ja päästiin juna-aseman kautta takaisin hotellille. Bongattiin Itävaltalaisen Johannan kanssa kaksi Chicago Bullsien (koripallo) pelaajaa, mutta tajuttiin liian myöhään, että ois pitänyt ottaa kuva niiden kanssa, nyyyyyh.  Junan kanssamatkustajat oli edelleen hilpeitä, vihreitä, vaappuvia ja ylisosiaalisia. Osan meistä mentyä nukkumaan klo 23.30, mä, pojat ja pari tytsyä lähdettiin ravintolaan sosiaalisoimaan, ja palattiin sieltä sitten tutimaan yhden aikoihin. Sunnuntaina nukuttiin hiukan pidempään, jätettiin hotelli ja Chicago taaksemme ja mentiin Out let-malliin, jossa siis kaikki oli tosi halpaa, ja jossa oli kaikkia hienoja merkkivaatteita, kenkiä ja meikkejä.

Tuli kyllä shoppailtua ihan rutkasti, nähtyä Chicago vilaukselta, mutta paljon jäi näkemättä ja kokematta, mitä pitää ehkä joskus palata tekemään.

juna-asema

Johanna!

täälläsiä portaita oli kaikkien korkeiden rakennusten seinillä,  mua ei ainakaan huvittais kavuta noita...

toi punanen on jotain modernia taidetta, kai

aika pilvistä oli

The Bean, joka oli suljettu :(

Luca, Johanna, Lydia, Tracy, Federico, Sasis, mä, Lucie ja Kim :)

BAJAMAJAT!

jostain kumman syystä irlantilaisetn paraatissa näkyi paljon kiltti-hameita...

....ja säkkipillejä?

liikenteenohjaaja

Hershey's suklaa on verrattaviss Fazeriin, paitsi et tottakai suomalainen on parempaa :)

kuvan pointti on taustalla oleva Burberryn design rakennus!

Illan pimetessä

Oli ihan tosi tosi hienoa nähdä Chicago, todellakin suosittelen! Aluevalvoja sanoi, että hän tykkää siitä enemmn kuin New Yorkista ja Washigton D. C.istä . Ja kesällä siellä ei edes ole kylmä! Viikonlopun aikana join monta monta monta kertaa Starbucksia ja söin epäterveellisesti ja muistin, miten kaupungeissa pukeudutaan. Toivotaan, että pääsen joskus takasin sinne!