Galena

Vietettiin kiva lomareissu momin, siskojen, tädin, serkun ja vaarin ja mummin kanssa Galenassa, Illinoisissa. Kolmen tunnin ajomatka muuttui viiden tunnin matkaksi ruokatauolla, kun jouduttiin venaamaan autokolarin siivousta Mississipin ylittävältä sillalta. Kun päästiin perille meidän alppimaja -tyylisesti sisustettuun hotelliin, pelailtiin loppuilta hauskoja pelejä ja juotiin teetä hotellilla. Perjantai aamulla lähdettiin itse Galenan pääkadulle kiertelemään kauppoihin. Galena on siis vanha kylä, jossa on tietysti vanhoja rakennuksia ja se oli tosi tunnelmallinen. Ilmeisesti sinne oli saatu arkkitehtuurivaikutteita Sveitsistä ja sieltä päin. Kaikissa kaupoissa oli sai tosi paljon maistiaisia, ja kauan aikaa vietettiin mm. suklaa-, kahvi/tee-, hillo- ja salsakaupoissa. Viinikaupassakin oltaisiin, mutta puolet meistä oli alaikäisiä, joten päätettiin jatkaa matkaa. Syötiin pullakahvit lounaaksi ja mentiin tsekkaamaan läheiset laskettelurinteet maisemien vuoksi. Siellä oli nääs paöjon enemmän lunta kun Tremontissa, mutta ihan normaali määrä Suomeen verrattuna. Ennen illallista päästettiin mummi ja vaari lepäämään ja mentiin opastetulle kierrokselle 1800-luvulta olevaan kartanoon. Se oli "aikamatka vuoteen 1882" joten talo esiteltiin meille, kuin oltaisiin tultu sinne tanssiaisiin vieraiksi. Illallinen syötiin tosi hyvässä ravintolassa ja hotellilla mentiin poreammeeseen ja SAUNAAN! Saunassa oli ehkä just ja just 50 astetta lämmintä ja se oli pieni ja penkit oli siinä normaalien penkkien tasolla, eikä ylhäällä. Kerroin sitten juttuja suomen saunoista ja sen sellaista, kuulemma siellä ei voi olla yli 80 Celsius astetta, sinnehän kuolee! Seinällä oli myös varoituis: ei raskaana oleville, tai muillekkaan sairaille, ja jos tuntuu pahalta, niin mene heti ulos, sauna voi olla varallinen. Lisäksi siellä EI saanut heittää vettä kiukaalle, miksköhän? Pelailtiin vielä lisää pelejä ja tehtiin lopuksi kasvonaamiot meille tytöille. Tosi hauskaa oli ja lauantaina autossa väsytti hirveästi, vaikkei me mitään erityistä oltu tehtykään.

hehkeenä

mä, Ashley-serkku, Jade ja Jamee

Rita-täti, mä, Ashley, Jade, Jamee ja mom

salsapaikan keittiönoven yläpuolella :)

koko kylän vanhin talo, vuodelta 1826

kartano

kartano

kartano

JOULU

Vaikka torstain lumimyrsky enteilikin maailmanloppua tai ainakin koulun sulkemista, perjantaina mentiin tekemään vielä 2 viimeistä koetta. Niin kuin olin jo epäillyt, kokeet oli tosi helppja ja meni hyvin. Erityisen ylpeä oon bilsan kokeesta, josta sain 98%. Suomessa oisin saanut siitä korkeintaan 8. Kotiin päästin jo kello 11 ja heti ruvettiin leipomaan kaikenlaisia keksejä, pipareita ja pullia. Iltapäivällä/illalla mulla oli ohjelmassa ensin keilailua ja sitten "pyjamabileet" kirkkolaisten tyttöjen kanssa. Olin oikeestaan tosi hyvä keilaamaan, tai sitten näille kukaan ei ole koskaan opettanut, miten se tehdään. Itse partyissa syötiin ja lakkailtiin kynsiä samalla kuin katsottiin Ice Age -leffaa. Sitä oli hauska katsoa ja kuulla kaikki legendaarsiet vuorosanat vaihteeksi englanniksi. 

Lauantaina leivontaurakka jatkui ja skypettelin Suomeen perheelle, mukaan lukien Sofialle, joka viettää joulua siellä, ja muutamille kavereille, jotka sattui olemaan paikalla :) Illalla menin nuorteniltaan päälläni taas se ruma villapaita, teeman mukaan. Sieltä mentiin jatkoille pikkuruiseen mökkiin järven rannalla, jossa yhden tyypin isoveli asustelee, vaikka mökki on alunperin pelkästään "pukuhuone". Kyllä sinne ihan hyvin 15 ihmistä mahtui leffaa katsomaan ja siellä oli keittiöt ja kaikki. Oottekko muuten huomannut, että täällä aina katsotaan leffaa ja muutenkin aina suunnitellaan jotain tekemistä?

Sunnuntaina kirkossa lasten kuorot esitti joululauluja ja olivat söpöjä, vaikka ihan vireessä ei kukaan laulanut. Muuten kirkko oli ihan tavallinen, ilman mitään jouluhössötystä. Päivällä mä sain vihdoin ja viimein aikaseksi paketoida "vähän" lahjoja. (Perheessä tosiaan on mun lisäksi 8 ihmistä.) Jotenkin tuntuu, että sunnuntainakaan ei vältytty leipomiselta kokonaan. Illan pimetessä mentiin siskojen ja äidin kanssa jouluvalo-ajelulle tsiigaaman ihmisten laittamia jouluvaloja. Mieleen muistui hämärästi lapsuuden jouluvalo-kävelyt miljoonan asteen pakkasessa perheen kanssa. Tällä kertaa vaan ajeltiin autolla, ja täällä ihmiset todella panostaa valoihinsa ja pelkästään talojen, joista suurin osa on 2 kertaa meidän talon kokoisia, katselu on hauskaa. Illalla tätäi ja tyttöserkku 11 v. tulivat katsomaan Annan nuoruusvuodet -leffaa, joka kuulemma on jouluprinne tällä perheellä. Hämärästi muistui mieleen, että olen ainakin osaksi tai kokonaan lukenut tuon(kin) kirjan. Äiti, tästä ei tule perinnettä meidän taloon. 

Maanantaina, ouluaattona fiilistelin katsomalla youtubesta Joulupukki ja noitarumpu leffaa, Tonttu Toljantereita ja tietty yritin bongailla tuttuja joulurauhan julistuksesta ja kuuntelin joululauluja. Toki myös leivottiin hiukan, mm. joulutorttuja uudella yrityksellä. Huom! Kaiken tän leipomisen syynä oli siis se, että meidän preheen tehtävänä oli tuoda jälkkärit koko suvun jouluun, johon mentiin iltapäivällä. Toisin sanoen momin 5 siskoa ja veli perheineen, mummi ja vaari ja lastenlasten kihlatut ja puolisot, heidän lapset ja kaikki muut mahdolliset sukulaiset. Jokainen sai avata yhden paketin jo ennen lähtöä ja siellä jokainen serkku sai lahjansa. Oli nääs arvottu kuka hankkii kenellekkin yhden lahjan, ettei jokainen täti joudu antamaan lähemmäs 30 lahjaa. Grandman luona syötiin ja lauleltiin muutama joululaulu ja hengailtiin vaan. Kun päästiin kotiin, avattiin melkeen kaikki lahjat, vaikka ne kuuluisi säästää joulupäivään. Minkäs sille voi, että joulupukki oli tuonut ne jo ajoissa? Mulle oli monia pehmeitä paketteja, voiteita ja sen sellaista. Lisäksi sain erittäin tarpeellisen matkalaukun! Itse annoin kaikille mun perheessä Fazerin suklaita ja salmiakkeja, momille enkunkielisen suomalaisen keittokirjan, jonka löysin MAOn "eurooppalaisesta" aupasta, ja Jameelle, jonka nimi mulle oli arvottu, annoin seinäkalenterin, jota hä  toivoi. Pikku Kruzkin sai multa paketteja, jotka toimitettiin paketoituna Suomesta asti, joten mäkin jännitin mitä niistä paljastui ja taisi Kruz, tai ainakin mom niistä tykätä.

poikaserkku tuli just kotiin Afganistanista vuoden jälkeen, ja menee vielä takaisin jonnekkin :) Kaikki on siitä tosi ylpeitä

serkuksia

lahjoja!

 Joulupäivänä avattiin siis pari isompaa lahjaa (mm. matkalaukku) ja sitten syötiin yhdessä kunnn aamupala ja luettiin jouluevankeliumi. Joulukirkossa tyypit esitti joululauluja ja niitä laulettiin yhdessäkin, mutta muuten oli melko tavallista. Iltapäivällä mentiin dadin suvun luo syömään. Ja siellä muutama setä kyseli tosi paljon Suomesta ja tiesi ilmakitaran MM-kisoista, jäähotellista ja saunakilpailuista. Toinen etsi netistä faktoja Suomesta ja kyseli sitten niistä. Hauskaahan sielläkin oli :)
Sori, ettei mulla ole hirveästi kuvia, ainakaan vielä. Hankin niitä ehkä joskus joltain :) 

Elossa

Ilmoitan olevani vielä hengissä, vaikka tämä hirveä lumimyrsky saattaakin estää kouluunmenemisen  huomenna. Eikä tää mikään hirveä oikeasti ole, nämä on vaan lietsoneet typeryytensä muhunkin.Noh, jos mayoista on kiinni, huomista ei edes tule. 

Joulutunnelmia

Nyt on enää viikko jouluun ja sen kyllä huomaa. Lauantaina leivottiin joulutorttuja, jotka ei ihan maistu niiltä pakastetaikinsta tehdyiltä ja luumuhilloisilta, joita kotona on. Mä etsin netistä reseptin, käänsin sen enkuksi ja muunsin desilitray kupeiksi ja grammat unsseiksi, joten lopputulos oli vähän sekava. Hyviä ne on, vaikka käytettiinkin jotain random hilloa, joka löössäntyi uunissa. Onneksi nämä oli vasta harjotusversio, ensi viiikonloppuna tehdään uudestaan kunnollisia ja paljon joulua varten.

huomatkaa ihana joulutähti!

Lauantaina oli se koulun Madrigals -lauluryhmän esitys, josta mainitsin joskus aiemmin. Siellä lavalle oli rakennettu keskiaikainen linna ja madsit oli pukeutuneet keskiaikaisiin vaatteisiin. Me katsojat istuttiin pöydissä ja meille tarjoiltiin alku-, pää- ja jälkiruoka pöytiin. Aina kun oli syömistauko, myös laulajilla, sai lähettää viestejä paperilapuilla laulajille ja ne meille. Pari epälaulajaa sitten juoksi lavan ja pöytien väliä toimittamassa viestejä, ja mäkin siinä muutaman tyypin kanssa viestittelin. Laulut, mitä he lauloi, oli osaksi saksan- ja ranskankielisiä, mutta tietysti suurin osa oli enkuksi, sellaisia kivoja vanhahtavia joululauluja. He esitti meille myös vähän keskiaikaista paritanssia, mikä sai mut odottamaan vanhojentansseja! Ilta oli tosi kiva, ruoka oli hyvää ja madsit lauloi ihan sairaan hyvin, huhhuh. 

Sunnuntaina kirkossakin oltiin jo jouluisissa tunnelmissa, ja meidän kirkkoon kuuluvat madsit esitti pari laulua, aah, se oli...noh...musiikkia korvilleni.

Kennedyllä on siis päällä tollainen vanhanaikainen mekko :)

Sunnuntai iltana käyttiin ekstempore ajamassa Festival Of Lightsin läpi momin, Jaden ja Moisen kanssa. Se oli lähi kylässä oleva puisto, johon oltiin pystytetty kaikenlaisia hienoja asetelmia jouluvaloista. Ee onneksi tarvinnut ollenkaan nousta autosta, pelkästään ajaa hitaasti jonon mukana. Pakko myöntää, että ne oli tosi hienoja. Siellä oli mm. junia, autoja, dinosauruksia, lohikäärmeitä, hevosia, karhuja, peuroja ja muita eläimiä, ja tietysti tonttuja, lumiukkoja, enkeleitä ja lumihiutaleita. Suuriman vaikutuksen teki kuitekin mäkihyppääjät, jotka oli tehty semmottis hienosti, että ensin oli valot päällä ponnistavassa, sitten ilmassa olevista ja lopuksi maahantulleessa hyppääjässä, joten näytti siltä, kuin siellä joku oisi oikeasti pomppinut. Valitettavasti en tajunnut ottaa kameraa tonne(kaan) mukaan. 

Taas tuli paketti, ja tietysti malttamattomana avasin sen.  Sieltä löytyi mm. sekä joulu-, että hiukan aikainen synttärikortti, suklaata ja lakritsia. Namsk ja kiitoksia lähettäjälle! :)

Tänään koulussa monilla oli päällään valkoisia ja vihreitä vaatteita Connecticutin kouluampumisessa kuolleiden lasten ja aikuisten muistoksi. Kyllä täällä siitä ollaan aika järkyttyneitä, hyvästä syystä.

tässäpä vielä uusi pikkuveli Kruz (noin. 6kk), joka on nyt aivan varmasti tullut jäädäkseen!

12/12/12

Moikka! Elikkäs eilen oli tuo ihmeellisen mahtava päivämäärä 12. joulukuuta 2012. Itse en siitä hirveästi innostunut, mutta jotkut olivat laittaneet käänykän hälyttämään tuolloin. Tulen kuitenkin muistamaan loppu ikäni, missä olin ja mitä tein 12.12. -12 kello 12:12. Olin espanjan tunnilla, ja huusin muiden kanssa yhteen ääneen "Doce, doce, doce, doce, doce!" Tai mä en kyllä huutanut, vaan naursekelin ittekseni nurkassa. Ainakin voin kertoa lapsenlapsille tulevaisuudessa, miten mummi vietti ykskaksykskaksykskaks -päivän. 

Tänään olen juhlistanut Lucian päivää kuuntelemalla Spotifysta sekä Pyhän Lucian, että Sankta Lucian. Suunnitelmissa on sivistää näitä, ja selittää, miksi kalenterin luukusta pilkistää  joku blondi kynttilät päässään. Muuten, unohdin mainita, kun oli niin paljon kerrottavaa MAOsta, että kyllä mä muistin itsenäisyyspäivän ja lauloin Maammelaulua suomeksi ja ruotsiksi ja heti kun pysytin, arvostelin linnan vieraiden juhlamekkoja netissä ja muuta mukavaa. 

Keskiviikkona kirkon nuortenryhmällä oli ugly sweater-joulujuhlat. Päälle piti siis kiskaista ruma jouluvillapaita. Se on täällä joku tapa, monilla on karseita villapaitoja varastot täynnä, ja joka joulu yritetään päästä ainakin yksiin ruma villapaita -bileisiin. Mukaan piti viedä myös joululahja lahjavaihtoa varten, niinkun yleensä. Tällä kertaa lahjan piti tahallaan olla sellainen, mitä kukaan ei oikeasti tahdo. Paketeista löytyi mm. auton rengas, karseita koristeita, jotain ällöä säilykekalaa, päätön pehmolelu ja ACT-kokeisiin valmentava kirja. Mä sain kauhean kasan pikku shampoo-, voide- ja saippuapulloja, joita joku oli keräillyt hotelleista. Tietty hirvein villapaita palkittiin ja syötiin hyvää ruokaa. Tällä kertaa joku oli tehnyt jotain hyvää lohimössöä, mitä mä hamstrasin ison kasan, muille ei näyttänyt kala paljon maistuvan. 

tää oli tää mun ruma villapaita, mutta ei suinkaan ollut rumin koko juhlissa :)

Torstaina me, oppilaskunta, myytiin ruokailussa hyvää ruokaa. Tarjolla oli jätskiannoksia, uuniperunoita, tacoja, hampurilaisia ja root beeriä, jossa oli jätskiä. En osaa sanoa tuosta root beeristä muuta, kun että se oli alkoholitonta, ei hätää. Mä itse tarjoilin "hampurilaisia". Ne oli siis lihaa sämpylän välissä. Ei siis jauhelihaa, vaan possun kokolihaa "raastettuna" ja maustettuna. Ihan kivaa vaihtelua, saatiin paljon kehuja.

Ensi viikko on vuoden viimeinen, joten luvassa on loppukokeet. Niillä on peloteltu jo elokuusta asti, mutta musta tuntuu, että ne on vähän yliarvostettuja. Niiden kuuluisi kattaa kaikki syksyn aikana opittu ja olla hirveän vaikeita. Mulle on kuitenkin jo nyt selvinnyt, että esim. bilsassa koe on vaan viimeaikaisista aiheista. Enkussa ja hissassa katsotaan aiheeseen liittyviä leffoja, ja niiden perustella kirjoitetaan joku juttu. Ei kuitenkaan liity koko syksyn asioihin. Lisäksi mulla on kuoro, jossa on vaan "laulukoe", jossa lauletaan 3 muun ihmisen kanssa joku syksyn lauluista ja kuvis, jossa on pitää näyttää uudet perspektiivi taitonsa, ihan helppoa siis. Eli mulla ei siis ole paineita noista kokeista, helppoa kuin heinänteko!

Mall Of America

Eli mun osalta reissu Mall Of Americaan, eli MAOon, Minneapolikseen, Minnesotaan, lähti käyntiin jo torstai illalla, kun menin majoittumaan aluevalvoja Nicolen luo. Aamulla kerättiin koko porukka kasaan ja lopulta meitä oli kahteen autoon pakkautuneena mä, 2 italialaista, 2 tanskalaista, 2 saksalaista, ruotsalainen, thaimaalainen, venäläinen, Nicole ja hänen kaveri Wendy. Ajomatkan hotellille piti kestää noin 7 tuntia, mutta loppuen lopuksi se oli paljon pidempi, koska Minnesotan puollella sateli lunta (räntää), ja koko liikenne meni sekaisin. Luulisi, että siellä pohjoisessa osattaisiin, mutta ei. Taidettiin matkan varrella eksyäkkin pari kertaa, ja tietty pysähdyttiin syömään ja vessaan, mutta silti peppulihakset oli kipeät istumisesta, kun lopulta päästiin hotelliin. Eipä siinä kauan ehtinyt levähtää, kun mä Nicole ja Wendy lähdettiin hakemaan Kasua melkeen 30 min ajomatkan päästä. Siinäkin oli vähän vaikeuksia, vaikka osoite ja navigaattori oli hallussa. Lopulta sain oman pikku Kasun kainaloon, ja mentiin kaikkien kanssa Mäkkäriin ja sitten vaan hengaamaan hotelliin yömyöhään asti. Ja sitten jutskailtiin Kasun kanssa kahestaan vielä myöhempään.

Aamulla, jenkkien hotelliaamupalan (pannukakut, vohvelit, donitsit ja PUURO! sitä oli ikävä) jälkeen, suunnattiin MAOon. Se oli valtava. Shoppailtiin siellä koko päivä, syötiin ja juteltiin. Siellä oli kaikki kaupat, mitä kuvitella saattaa, ja sorruin tietenkin menemään eksoottiseen H&Mään ja ostinkin eniten kamaa sieltä, tutusta ja turvallisesta. Kasun lähdettyä, pikaisten jäähyväisten jälkeen, mä ja saksalainen Kim todettiin, että jalat on kyllä muussina, joten istuskeltiin vaan, ja juteltiin. Jaksettiin jostain syystä kuitenkin raahautua suklaakauppaan, josta sai maistiaiseksi superihananhyvää suklaata (käytiin pari kertaa), ja löydettiin kauppa joka möi eurooppalaista tavaraa. Arviolta 90 % siitä oli saksalaista, 5 % venäläistä 4 % ruottalaista ja norjalaista ja loput kaikkea muuta. Katkera pala mulle. Siellä oli siis kaikenlaista käsityötä, koruja ja koristeita, kirjoja ja vaatteita, esim. norjalaisia villapaitoja. Ja tietty karkkeja! Jotain taisin löytää host-perheelle, mutten nyt paljasta tässä, onhan kääntäjä keksitty. Kaiken kaikkiaan MAOssa oli SeaLife juttu, pieni huvipuisto (siis sisällä), leffateattereita ja paljon muuta, mutta kaikkea ei pystynyt näkemään. Ja mä keskityin Kasun olemassa oloon. Illalla mentiin kakki yhdessä hotellin uima-altaalle syömään pitsaa. Siis uitiin ja syötiin pitsaa samaan aikaan. Siitä voidaan syyttää italialaisia. 

Sunnuntai aamuna herättiin sankkaan lumisateeseen ja "paljoon" lumeen, joka mun mielestä oli ihan normaali määrä. Koitettiin lähteä aikaisin, jotta päästäisiin ajoissa kotiin, mutta lopulta mä olin kotona vasta kymmeneltä illalla. Minnesotaan satoi paljon lunta ja nähtiin matkan varrella tosi paljon kolareita. Toisaalta, oli viimeinen kotona, joten kaikki muut pääsi inhimilliseen aikaan kotiin. 

koko porukka! :)

feikki pyramidi

MAOssa oli tosi hienot joulukoristeet ja niitä oli paljon :)

noi oli tehty legoista

sori Kasu :D

  Kaiken kaikkiaan reissu oli tosi hauska, ja oli kiva nähdä MAO, mutta mulle kaikkein tärkeintä oli päästä näkemään Kasu, tietenkin. Oli ihanaa pystyä ilmaisemaan itteään suomeksi ja muutenkin vaan jutella kaikesta. Ja nähdä Kasu.

<3

Huh, hellettä

Otsikostakin varmaan huomaatte, että täällä on nyt parin päivän ajan ollut semmoset about 20 Celsiusta lämmintä, vaikka hiukan aikaa oli jo kylmempää. Ite elättelen toiveita, että tulis kylmä ja lunta, pitäkää peukkuja.

Lauantaiset Abbyn 16 v. synttärit oli hauskat, mutta tosi erilaiset kun Suomessa. Ne oli suunniteltu tosi hyvin, vieraita suunnilleen 20 (kaikki tyttöjä, jos jotain kiinnostaa), synttärisankarin äiti, isä, mummi ja muutama muu aikuinen auttamassa/tarjoilemassa/ottamassa kuvia ja iso HAPPY BIRTHDAY juliste seinällä. Kaikenlaista ohjelmaa siellä siis oli, mm. "Hullu illallinen", jossa piti menulta, jossa ruuilla oli salanimet, tilata ruokia, joten saattoi olla, että jos ei tilannut lusikkaa, sai eteensä lasagneta ilman lusikkaa. Onneksi saatiin lopuksi syödä kunnollakin, heh. Lisäksi kaikkien piti täytää lapulle paras muisto Abbysta, sana joka kuvailee Abbya yms. että hän voi sitten muistella kivoja kavereitaan. Sai myös itse testata Abby-tuntemustaan ja vastata kysymyksiin, esim. mikä on hänen toinen nimi...ja lopuksi kerrottiin oikeat vastaukset. Oli paljon kaikenlaista muutakin ohjelmaa, otettiin valokuvia, avattiin lahjoja ja katottiin lopuksi Mean Girls -leffa. 

Siinä ruoka jutussa sai siis neljä ateriaa, yhdellä kerrallamulle kävi tälleen :)

sori näytän jättiläiseltä, mutta toi mun vieressä oleva oli tosi lyhyt :D

tässä on koko porukka :)

  Maanantaina oli kuoron konsertti, jossa esiintyi myös bändi (torvisoittokunta) ja koulun pienempi lauluryhmä Madrigals. Ne on ihan sika hyviä! Joululaulut vaan kaikuu korvissa, ja odottelen joulua innolla. Nyt mulla on joka aamu 2 kalenterin luukkua avattavana, kun sain toisen ihanalta Lilliltä, kiitos! :)

Ainiin, lauantaina mulla oli superihana skypepuhelu parhaiden ystävieni kanssa, joka tuli kyllä tarpeeseen. Vihdoinkin saatiin nääs aikataulut (2 eri aikaa USAssa, Englannin aika ja Suomen aika) mätsäämään. Saattin kaikki vapaasti valittaa kaikesta (vaikka eihän täällä mitään valitettavaa ole) ja muutenkin oli kivaa huomata, ettei kukaan ollut mitenkään muuttunut, eli uskallan vielä palata Suomeen :)

Joulutee

Maanantaina postiluukusta tipahti sekä paketti että kortti mulle, tässä niiden sisältö

elikkäs joululaulukirja ja partiolaisten adventtikalenteri, niikun perinteisiin kuuluu. ihanassa keiju -paperissa oli kirje pieniltä serkuilta. Kiiti isä, äiti, Pauli ja serkut!

 Tiistaina illalla kirkolla oli Naisten joulutee, joka on vähän väärä nimitys sille, koska  1) me ei juotu teetä, vaan glögiä ja kaakaota 2) me syötiin koko ateria, ei pelkkää teetä ja 3) siellä oli muutakin ohjelmaa kun syöminen. Parhaiten sitä kuvailisi Naisten jouluinen illanvietto, miesten tarjoillessa ruokaa valkoisissa kauluspaidoissa. Siis just kun pääsin sanomasta, ettei miehet tee mitään keittiössä. Teellä kaikki vapaaehtoiset naiset olivat siis koristelleet pöydän ja kutsuivat sitten ystävänsä omaan pöytäänsä ja mäkin pääsin mukaan Kennedyn kutsumana. Ruokailun ajan jotkut soitti joululauluja viululla ja pianolla ja lopulta kuunneltiin jonkun laulua, kauniisti lauloivat. Tietysti siellä oli myös puhuja, joka muistutti joulun perimmäisestä merkittyksestä yms. ja lopuksi laulettiin yhdessä joululauluja. Hauskaa siellä tietty oli, ja jouluista, kun tekokuuset ja kynttilät loisti jokapuolella. 

Tässä koko mun pöydän porukka :)

Kaikki oli oikeasti nähnyt vaivaa pöytiä koristellessaan

illan ateria: peruna-kesäkurpitsakeitto kaiverretussa leivässä! ja hedelmäsalaatti

ja jälkkäriksi pekaanipähkinäpiirakkaa (oon jo pari kertaa täällä syönyt, suosittelen!) ja kaakaota

no, tää on just sinne suuntaan, missä ei ole lavaa, kuusia, valoja eikä miestarjoilioita. Näätte kuitenkin, että paljon porukkaa oli

Michalah :)

 Paikalla oli valokuvaaja, joka napsi kuvia kaikista ja kaikesta, joten pari kuvaa mustakin löytyy netistä. Onnistunut kuva musta, Jadesta ja Kennedystä on tässä. Ei niin onnistunut kuva musta siemailemassa omenasiideriä (=glögiä) löytyy täältä. 

Mun kouluun tuli tänä vuonna uusi rehtori, joten hän aikoo nyt esitellä itsensä henkilökohtaisesti kaikille opiskelijoille. 4. ja 3. luokkalaiset hän oli jo tavannut, joten eilen oli sitten mun, ja 10 muun sophomoren aika seurata kiusallisesti reksin Powerpoint esitystä itsestään. Ihan kiva, mutta ei kyllä Suomessa kukaan tulis ees ajatelleeksi tollaista. (Kai?) 

Thanksgiving

Nyt on kiitospäivä juhlittu ja paljon tuli tehtyä. 

Keskiviikkona nuortenillassa oli tarjolla tacoja suoraan Taco Bellistä pyhäpäivän kunniaksi, aah. Ja lisäksi "isoset", (tai en tiiä miks niitä pitäis kutsua, auttavat ja opettavat ja leikittävät, mutta on jo collegessa), oli kaikki tuoneet jotai ruokaa ja hyvää oli. Mut ois ollut mukavampaa jos viereisessä pöydässä ei oltais syöty oravaa. Joku siis oli metsästänyt, paistanut ja maustanut kokonaisen oravan, HYYYYI. Väittivät, että maistuu kanalta, orava parka. 

Torstai oli itse kiitospäivä, jota vietetään siis alunperin hyvän sadon kunniaksi, mutta nykyään ketä mistäkin on kiitollinen, käy aiheeksi. Aamulla mentiin kirkkoon, joka oli pelkkä jumalanpalvelus, ei siis lounasta eikä "pyhäkoulua". Muutenkin oli erilainen, jotkut ihmiset kertoivat mistä ovat kiitollisia ja laulettiin virsiä virsikirjan Thanksgiving -osiosta. Päivällä ei tapahtunut muuta kuin ruokien valmistelua; kalkkuna, stuffingia ja voisarvia. Iltapäivällä koko momin puolen suku (hänen 5 siskoa ja veli perheineen) ahtaudutiin mummin ja vaarin luo.  Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mun piti tietysti maistaa vähän kaikkea, eli paljon tuli syötyä. Täällä muuten huomaa tosi vahvasti sen, siis joka paikassa, että pelkkiä naisia ja tyttöjä on keittiö täynnä, miehet ehkä keittää kahvia. Vietettiin iltaa aika pitkälle siellä ja vyöryttiin kotiin.

piirakoita!

Aamulla me perheen naiset lähdettiin neljältä shoppailemaan, koska täällä oli Black Friday. Se on joka vuosi kiitospäivän jälkeen, ja silloin kaupat ei mene ollenkaan kiinni, tai aukeaa tosi aikaisin. Joka paikassa on sillon tosi paljon  tarjouksia ja alennuksia, joten ihmiset villiintyy ja valvoo koko yön tehden jouluostoskia. Me otettiin naapurista mukaan vielä Dani-serkku ja palattiin kotiin 12 aikoihin. Tietysti välilä kahviteltiin ja syötiin aamupalaa, eikä vaan juostu hulluna kaupasta kauppaan koko ajan. Joissain paikoissa oli kauhea ruuhka, toisissa ei ollut mitenkään paha, eli en joutunut nyrkkitappeluihin tai tallautunu ihmismassojen alle. Sain tehtyä paljon jouluostoksia, ja jotain pientä hankin ittellenikin. Päivällä koristeltiin tekokuusi ja laitettiin joulusukat roikkumaan takan reunukselle joulumusiikin soidessa. Vähän aikaista mun mielestä, kun en tälläiseen oo tottunut, mutta toisaalta, tykkään joulusta ja talvesta eli kivaa oli. Illalla Dani tuli taas kylään, ja katsottiin The Holiday -leffaa, samalla kun dadilla oli kaikki kylän miehet (okei liiottelen vähän, niitä oli ehkä 13) pelaamassa pokeria kellarissa.

Jamee, Dani, mä ja Jade

kauppakeskuksessa oleva joulu-junarata, missä lapset oli kyydissä

kaikkien perheen lasten joulusukat. Mun on toi epämääräinen hätävara sukka ripustettuna naulalla, heh.

tyylikäs, hillitty ja hallittu kuusi. vähän toisenlainen kun meijän kuusi yleensä kotona.

Lauantai aamuna päädyttiin taas heräämään semi aikasin, kun mentiin perheen nuorison: siskojen ja veljen ja siskon poikaystävän kanssa Steak n Shakeen syömään aamupalaksi pannukakkuja, nam. Siitten sain kunnian skypetellä pienien serkkujeni kanssa, jee! Päivällä laitettiin tosi paljon jouluvaloja ulos, kaikkiin puskiin ja puihin. Univelkoja oli kertynyt, joten iltapivällä otin torkut. Sitten aloin panikoimaan tulevaisuuden ammattia ja koulusta, ja tein muutamat ammattiin soveltuvuustestit. Ilmeisesti musta tulee baarimikko.Lauantai illalla nuortenillan jälkeen löysin itteni kattomasta jotenkin natseihin liityyvän vanhan amerikkalaisen tv -sarjan jaksoja "afterpartyissa".  Kolme jaksoa katsottiin, Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.