Listoja!

Kerrompa tässä ensin juttuja, jotka on paremmin täällä , ja sitten asioita, jotka on paremmin kotona :)

 Paremmin täällä Tremontissa on se, että...

• ..."bileet" ja vähänkin järjestetymmät illanistujaiset on aina nyyttärimeiningillä, eli jokainen tuo ruokaa mukanaa, vaikkei edes pyydettäisi. Tästä johtuen on aina hirveesti hyvää (ja epäterveellisä) ruokaa, mut ainaki on parempi kun mitä Suomessa mun kaverit tuo mukanaan tullessaan kyläilemään, heh. Saattaa olla, että tää tapa on tarttuva, ja tästä lähtien mut näkee aina kantamassa vuokia ja kulhoja mukanani joka paikkaan.
• En oo varma, onkä tää positiivista laajemmassa mittakaavassa, amerikkalaisten keskimääräistä ÄOtä pohtien, mutta mulle kelpaa: koulu on paljon helpompaa. Oon todennut tämän jo muutamaan kertaan, mutta se vaan välillä ihmetyttää niin paljon. Kokeet on suurimmaksi osaksi monivalintatehtäviä, läksyjä tulee harvoin, muistiinpanot on valimiiksi tulostettuna nenän edessä ja melkeen aina 20 viimeistä minuuttia oppitunnista (90min) on vapaata hengialua tai läksyjen tekoa. 
• ...16-vuotiaana saa ajokortin. Tietenkin Turussa selviää ihan hyvin ilman korttiakin, mutta joskus siitä ois hyötyä. Täällä sen sijaan oon kerran jos toisenkin toivonut, että pystyis ajamaan millon huvittaa ja mihin huvittaa, ilman että tarttee pyytää jotakuta perheenjäsentä tai kaveria kuskiksi, koska ei oo busseija ja mihinkään ei voi todellkaan pyöräillä tai kävellä. Onneksi nyt mun kavereilla ja kaikilla on kortit, että kuskeja löytyy. Varsinkin nyt alkaa häiritsemään kun mun 15-vuotias host-veli sai "permanentin", eli saa ajaa aikuisen kanssa.
• ...en joudu käyttämään melkeen ollenkaan portaita! Koulussa ei ole kuin yksi kerros, mun huone on yläkerrassa eli maantasolla ja käyn alakerrassa ehkä just ja just kerran viikossa, ja koko kylä (ja suunnileen koko Illinois) on ihan lättänä muutenkin. Ei oo mitään mäkiä mitä pitäis kiivetä. Suomessa sen sijaan mun huone on yläkerrassa eli kiipenä portaita kokoajan, Luostiksessa on laskutavasta riippuen ainakin 5 kerrosta, se on mäen päällä, ja muutenkin Turku on täynnä mäkiä ja kukkuloita.
• ...ihmiset pukeutuu paljon mukavempiin vaatteisiin. Välillä sitä kauhistuu, kun tajuaa että mulla on päällä jotain karseeta, mitä en ikinä käyytäisi Suomessa julkisilla paikoilla, mutta mikä täällä on ihan normaalia. Mun täytyy joskus muistaa esitellä teille mun T-paita kokoelma!
• ...yleisesti ottaen, ihmiset on paljon yhteisöllisempiä, kuin Suomessa. Tietty täytyy muistaa, että tää on 2500 asukkaan pikkukylä, jossa suunnilleen kaikki on sukua toisilleen ja tuntee toisensa, mutta kuitenkin. Heti kun perheellä on vaikea elämän tilanne, tuntemattomat ramppaa tuomassa ruokaa, hoitamassa lapsia ja siivoamssa taloa. 
• ...täällä on paljon halvempaa. About 5 dl tölkki limsaa maksaa automaatista yhden dollarin, eli n. 75 senttiä!
• Kantri-musiikki, oon pikkuhiljaa alkanut koukkuuntua! 

pitää paikkansa!

Mulla on ristiriitaisia tunteita siitä, onko jenkkifutis plussa vai ei, joten päädyin vaan laittamaan siitä kuvan niin saatte itse päättää :)

 
Turussa parempaa on...

•  ...vapaus mennä ja tulla miten tahtoo. Niinkuin sanoin, täällä ei mihinkään pääse ilman korttia. Lisäksi täällä Illinoissa on laissa kotiintuloaika alle 18-vuotialle; kotona pitää olla klo 11 illalla. Toisin sanoen kotiin täytyy lähteä, vaikka mikä olisi, useimmiten kun leffa on vielä kesken yms. 
• ...se, että college ei maksa! Tai siis, täällä kaikki panikoi, käy töissä maksaakseen bensansa ja collegensa, koittavat hädissään saada stipendejä yms. ja ihan ymmärrettävää tietysti, mäkin varmaan tekisin samoin, jos olisin samassa tilanteessa. Jotenkin tosi stressaavalta vaikuttaa. 
• ...se, ettei kaikki tuntemattomat tiedä kaikkea minusta. Justiinsa viimeksi kirkon naisten vessajonossa random lady #1 vastaili kysymyksiin mun nimestä, iästä, kansallisuudesta ja hostperheestä, jotka random lady #2 kysyi multa. Ite en ehtinyt sanoa sanaakaan! En siis todellakaan tuntenut kumpaakaan rouvaa. Onhan se sillointällöin kiva tuntea itsensä julkkikseks, mutta välillä vähän tuntuu, ettei ole mitään yksityisyyttä, mutta ei hätää, en siis oo mitenkään ahdistunut!
• ...kalansyönnin määrä. Ei sitä aluksi huomaa, että kalaa tulee syötyä kotona usein, ja että siitä jopa tykkää. Sitten tulee tänne ja on melkeen 7 kk aikana syönyt kalaa 4 kertaa, sitä alkaa pikkuhiljaa ikävöimään. Samoin kuin tietty ruisleipää...
• ....kouluruoka, joka on ilmaista. Vaikka se ei aina ookkaan ihan makuhermoja hivelevää, sitä kyllä oppii arvostamaan, kun täältä katsoo. Täällä ruuasta joutuu maksamaan, ja se koostuu usein mm. purkkihedelmistä sokeriliemessä ("salaatti"), pitsasta tai  JUUSTOmakaronijauhelihaSÖRSSELISTÄ ja siihen kuuluu aina  1% suklaamaito. Mmmmm... saattaa kuulostaa hyvältä ekan kerran kun syö, muttei sitä kauan kestä. Lisäksi suurin osa ihmisistä ostaa melkeen jokapäivä limsa-automaatista juotavaa, tai oppilaskunnan putiikista karkkia.
• ...metrijärjestelmä. Kuka nyt näistä jaloista, maileista, punnista, tuumista, gallonoista ja unsseista saa selvää? Plussana Fahrenheitit! 
• ....perhe ja ystävät <3

siinä ovat, ilman ruokavateja!

Tässä nyt on listattuna muutamia asioista, tietysti olisi paljon lisättävää molempiin listoihin, mutta niiden kirjoittamiseen menisi ikä ja terveys. 

Let's go Turks!

 Viime lauantaina suvun mummi ja vaari vei kaikki tytöt/naiset, joilla oli synttärit tammikuussa, ravintolaan syömään, joten mäkin siellä sitten kuuden muun synttärisankarin kanssa nautin ilmaista synttäri jälkiruokajätskiannosta. Täällä on kyllä niin paljon enemmän ravintoloita kun Suomessa, ja kaikki oli normaalina lauantaina kello 5 ihan täynnä, joten vaikka valinnan varaa riitti, kierreltiin ympäri ja ympäri ainakin tunti, ennen kun päädyttiin AppleBee'siin syömään. Jostain kumman syystä täällä ei kukaan koskaan tee mitään pöytä varauksia tai mitään.

 Sunnuntaina oli meijän perheen vuoro tarjota lounas kirkossa, eli tilattiin jostain sämpylöitä, laitettiin sipsit ja miniporkkanat kulhoihin, tehtiin peanutbutter & jelly sandwichejä ja laitettiin vettä ja maitoa laseihin. On se mun mielestä ihan kivaa aina kirkon jälkeen jäädä sinne syömään kavereiden tai välillä vaan perheen kanssa, kun pikkuhiljaa tulee jo nälkä kirkonpenkissä istuessa. Tyyppillistä ruokaa on just kaikenlaiset sämpylät, hot dogit ja pizza, ja aina on myös keksejä, sipsejä ja miniporkkanoita. Tietty välillä on muutakin, mutta noi on yleisiä. 

 Musikaaliharjoituksia oli taas parit, sekä laulu että tanssi. Treenattiin valssia, jota mä jo tietysti jostain koulun liikkatunneilta ja muualta osasin, muttei täällä kukaan osaa. Onneks se on ihan helppoa ja kaikki oppii sen tosi nopeesti. Ainut probleema on se, että meillä on liian vähän poikia joukossa, mutta kai sekin jotekin hoituu.

Perjantaina menin sponttaanisti suoraan koulusta Kennedyn ja Cassidyn luo koko loppupäiväksi, koska illalla monet mun kaverit meni yhden pojan, joka lähtee merijalkaväkeen 4 vuodeksi, läksiäisjuhliin, ja koitin löytää jostain ittelleni seuraa ja löytää jonkun, joka ei ollut menossa illan korispeliin. Oli tosi hauskaa vaan hengailla, kerrankin ilman mitään suunnitelmaa, kun yleensä aina on joku suunnitelma. Tehtiin brownieita, katottiin netistä prom-mekkoja, jutletiin tosi paljon kaikesta ja katottiin leffaa. On täällä kyllä tosi kätevää, että 16-vuotiaat voi ajaa, eihän täällä kukaan koskaan pääsis mihinkään muuten.

Lauantaina oli meidän oppilaskunnan järjestämä korispeli Tremont Turks opettajat vastaan viholliskoulu Dee-Mack Chiefs opettajat. Molemmat koulut ollaan pieniä ja saman tien, Route 9, varrella. Pelin siis pelasi opettajat, ja opettajat esitti väliaika tanssin, ja toimivat suurimmaks osaksi cheerleadereinä. Me voitettiin! Oli tosi hauskaa, ja just tuolla esim huomaa tän koko kylän yhteisöllisyyden. Tosi moni tuli kannustamaan, myös toisesta koulusta, ja tätä varten teetettiin turks vs. chiefs t-paidat, joita tästä lähtien voi käyttää kaikissa näiden kahden koulun välisissä peleissä. Ilmeiesti tästä yritetään tehdä perinne, että ens vuonna Dee-Mack isännöisi ja järjestäis jne. Tässä on video, joka näytettiin meidän koulussa perjantaina Pep Rallyssa, eli fiiliksen kohotus- jutussa, ja joka lähetettiin vissiin chiefseille varoitukseksi. Varmaan ei ole teille niin hauska, kun ette tiedä näitä opettajia, mutta suosittelen kuitenkin katsomaan! Sanonpa vain, että Mr. Lazarz, eli Capt. Lazers on uusi opettaja, joka on tunnettu urastaan armejassa, jooga-harrastuskestaan ja päivittäisistä smoothieistaan. Ja Mr. Berry eli Bear on koulun rehtori!

M

Ysävänpäivä!

Hyvää eilistä ystävänpäivää! Tuntuu että paljon on tapahtunut yhden viikon aikana. Perjantaina oli poikien viimeinen koriksen kotipeli, joten oli Senior Night, eli kaikki korispelaajta, cheerleaderit ja tanssijat, jotka on senioreita sai kukkakimput ja ilmaplloja, kertoi mihin menevät lukion jälkeen ja lisäksi cheerleaderit ja random pojat esitti hienon paritanssin. Sieltä mentiin vielä hengaamaan kavereiden kanssa ja juoruilemaan. 

Lauantai-aamulla menin oppilaskunnan kanssa koristelemaan ruokalaa, jossa meillä oli illalla Black and White Dance. Nimi siis tulee siitä, että piti olla valkoiset tai mustat vaatteet. Sitä ennen ajettiin tunti ympäri lähimpiä kaupunkeja ja yritettiin löytää ruokapaikkaa, mut lopulta päädyttiin lähimpään pikku kylään Steak and Shakeen, ei kovin juhlallista. Ite tanssiaisissa taas DJn tahdissa bailattiin, ja pakko sanoa, että aika yllättäviä tanssimuuveja näiltä löytyy, ottaen huomioon näiden normaali siveellisyys ja semmonen. Normaalia bilemusaa soitettiin, mutta myös toki vähän kantribiisei sinne sun tänne ja vanhoja klassikoita. Lisäksi näillä on moniin biiseihin kuuluvia liikkeitä, joita koitin sitten muistaa ja tehdä muitten mukana.

Sunnuntai-iltana menin Jillianin 16-v synttäreille, jossa syötiin taas pizzaa ja pelattiin pelejä. Taas just silleen kun ala-asteella ehkä. Tosi kivaa siellä oli, ja taas tutustuin uusiin tyyppeihin ja vanhoihin paremmin.Sielläkin oli ainakin 30 ihmistä, joten seuraa löytyi. 

 Keskiviikkona mulla oli ekat laulutreenit musikaalia varten. Me nunnat lauletaan aika monta laulua latinaksi, joita ei varmaan siinä leffaa katsoessa huomaa, kun osa niistä lauletaan ilman että meitä näkee. Tietty lauletaan myös mm. How can you solve a problem like Maria? Hyvältä kuulostaa ja kivalta vaikuttaa. Illalla nuortenillan sijaan mentiin kaikki keilaamaan ja syötiin taas pitsaa. Sieltä poikettiin vielä mun tyttöjen kanssa hakemaan pirtelöt ja oli super kivaa! Ja lopulta vielä Gabby, joka heitti mut kotiin, ja mä mentiin tuhrimaan sen veljen auto sellasilla kynillä, joilla kiakki piiirtelee autoihin, heheee pahikset.

Torstaina oli sitten tietty ystävän päivä, joka on paljon isompi juttu täällä kuin Suomessa. Poikaystävät toi tytöilleen nalleja, ruusuja ja suklaata, ja tietty muutkin muttei niin paljon ja isoja. Kortteja anettiin kaikki toisillemme ja karkkeja yms. Kotona sitten dad teki illallisen (erittäin harvinaista), ja pöytään katettiin oikeen kynttilät ja lasiset, jalalliset lasit (yleensä juodaan muovimukeista) ja juotiin viinirypälekuplajuomaa. Kaikilla oli oma sydänkeksi mihin oli kirjoitettu oma nimi, ja mom ja dad antoi meille lapsille karkkia ja mulle ja Jadelle myös söpöt mukit. Illallisen jälkeen mentiin kaveriden kanssa leffaan katsomaan Safe Haven, joka oli kyllä tosi hyvä.

Pakko vielä sanoa, että kaikki Vanhojentanssijat näytätte tosi kauniilta ja komeilta, mä sitten ensi vuonna. Ja abit tietty pitäkää hauska lukuloma :)

Jiihuu!!

Hyvää helmikuuta ja mun Melkeen 6 kk täällä-päivää! Viime tiistaina kävin kampaajalla ja hiukset on tavallaan vähän blondimmat, mut ei hätää, erotatte vielä mut ja Sofian, mun hiukset on vielä ruskeet. 

Perjantaina menin muiden meigän koululaisten kanssa kannustamaan cheerleadereita, koska ne oli päässeet koko osavaltion välisiin kisoihin, mitä et varmaan koskaan ennen oo tapahtunut. Sinne sai kyydin keltaisella koulubussilla, ja siellä oli hyvä fiilis ja hauskaa ajaa 40 min. päähän kisoihin, jotka oli jossain stadionilla. Ensin olin että woooooooou, ompas taitavia ja hienoja joukkueita, mut sitten kun olin nähnyt 20 samanlaista, alko vähän kyllästyttämään. Kaikki muut joukkueet oli paljon isompia, kuin meidän pikkukoulun joukkue, jolla oli tosi hieno esitys ja hyvin pärjäsivät. Lopuksi vielä 3 college-tason joukkuetta esiintyi, ja ne oli kyllä tooooosi hyviä. Ei ihan helppo laji tuo cheerleadaus.

Sunnuntaina oli Super Bowl, eli amerikkalaisen jalkapallon tän kauden loppupeli. Kaikki järjesti ja osallistui Super Bowl partyihin, niin myös mä ja Jade. Meitä oli n. 15 tyyppii syömässä, juoruamassa ja tietty katsomassa peliä telkkarista. Ei kyl hirveesti keskitytty itse peliin, osaksi koska syötiin, osaksi koska siinä oli puolen tunnin katko sähkövian tai jonkun vuoksi. Beyoncen väliaikaesitys kyllä nähtiin. Mainoskatkoilla näytettiin pelkästään just sitä varten tehtyjä mainoksia, jotka on melkeen isompi juttu kun itse peli. Jossain kohtaa me porukan tytöt kylästyttiin ja hypättiin ulkoporealtaaseen pakkaseen juoruamaan. Oli sairaan kivaa ja tutustuin joihinkin tosi paljon paremmin.

Ens lauantaina oppilaskunta järjestää pienet tanssiaiset, joiden idea on se, että kaikki on pukeutuneet mustaan ja valkoiseen, ja stten on värikkäitä koristeita ja valoja. Idea on myös, että tällä kertaa tytöt pyytä poikia pariksi, kun muutenhan aina poikien kuuluu pyytää tyttöjä. Kaikenlisäksi, ei voi vaa npyytää normaalisti, vaan pitää olla joku hieno, söpö, yllättävä ja kiero tapa pyytää, joten viimeviikolla kuulin ja näin mitä erikoisempia tapoja; paperista taiteltuja veneitä jotka  liutetaan toisen pöydälle, purkkarasiaan kätkettyyjä viestejä, luokan taululle kirjotettu ehdotus, joka paljastuu kun opettaja (joka on mukana juonessa) vetää valkokankaan ylös ja pehmo jenkkifutispallo, jossa luke pyyntö tanssiaisiin ja joka heitetään toiselta puolelta huonetta. Siis, eikö ois vaan helpompaa kysyä normaalisti, niin tulis ainakin selväks, kuka kysyy ja keneltä ja mitä?

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: pääsin koulun musikaaliin!! Jo ennen joulua sanottiin, että tehdään My Fair Lady, joten sitä varten ois tarvinnut sitä britti-aksenttia ja katoin sen leffankin. Pari päivää ennen koe-esiintymistä selivisi, ettei saadakaan käsikirjoitusta, joten vaihdettiin The Sound of Musiciin (joka on tullut katottua ainakin muutaman kymmenen kerran, pari vuotta sitten Von Trappin perheen lumoissa.)Vähän jännitin ennen koe-esiintymistä, joissa piti laulaa, tanssia ja näytellä. Tanssi osuus meni ihan hyvin, laulu osuus, jossa piti laulaa Do-Re-Mi meni hyvin, mutta näyttely meni penkin alle. Se oli vaikeaa, koska eteen annettiin lappu, missä oli nunnien keskustelu ja siitä sitten piti lukea se kaks kertaa peräkkäin. Siinä oli jotain outoja sanoja mitä en osannu lausua ja muutenkin olin ihan häkeltynyt. Pääsin siis kuoroon, eli näyttelemään kaikki random ihmisiä kuten nunnia, juhlavieraita ja laulukilpailun katsojia. Jade-sisko pääsi esittämää Louisaa ja muutenkin, kaikki mun kivat kaverit on mukana näytelmässä. Harjoitukset alkaa ihan pian ja oon tosi innoissani!!