maanantai 27. toukokuuta 2013

Viimestä viedään

Tää on nyt viimeinen ja pitkä postaus tässä blogissa, koska lähtö on tiistaina.
Viimeinen kouluviikko sujahti ohi loppukokeiden merkeissä, jotka meni tosi hyvin, vaikken yhtään edes panostanut, jee. Torstaina kesäloman alun kunniaksi mentiin nuorisopapin ja kirkkonuorten kanssa ravintolaan syömään ja illalla oli yhden serkun pienet juhlat, high schooliin menon kunniaksi, käytiin siellä pyörähtämässä.
 
Serkku kolmas vasemmalta :) Ja melkeen koko hostperhe
Perjantaina pakkailin jo melkeen kaiken, ja vaikuttaa siltä että kaikki kamat mahtuu mukaan. Onneksi postitin jo puolet vaatteista viime viikolla :D Illalla oli mun läksiäisjuhlat. Paikalla oli sekä isän että äidin puolen sukulaisia, mun parhaimpia kavereita ja muutamia muita tuttuja perheitä. Oli tosi outoa hyvästellä ihmisiä, joita ei välttämättä tule enää koskaan näkemään. Sain host-perheeltä lahjaksi valokuvakirjan tästä vuodesta, ja kaikki vieraat kirjoitti siihen jotain terveisiä. Sain myös Paigelta valokuva-albumin ja paljon kortteja kaikilta.
Paige!

Nuorisokuvaan pääsi myös nuortenpappi ja vaimonsa, arvatkaa ketkä ne on :D


Lentopalloa :)


Lauantaina hoitelin pankkiasioita ja viimeistelin pakkailua. Illalla oli viimeinen nuortenilta, yhyy. "Pari" kyyneltäkin taisi vierähtää kun kaikki kerääntyi mun ympärille rukoilmaan mun puolesta, nyyh. Sama rukoilu juttu tapahtui myös pyhäkoulussa, mutten alkanut itkemään.
Surunaama Kenn  :(
 Iltapäivällä/illalla pääsin kokemaan amerikkalaiset häät, suosittelen! Vihkiminen kirkossa oli aika samanlainen kun Suomessa, paitsi että morsiusneidot ja sulhaspojat, jotka oli pukeutuneet samoihin mekkoihin yms. seisoivat alttarilla koko ajan. Sieltä lähdettiin jatkoille johonkin hienoon paikkaan, pöytiin tarjoiltiin hyvää ruokaa, ihmiset piti puheita, kimppu ja sukkanauha heitettiin, pari laulua esitettiin ja sitten bailattiin kunnolla. Tanssilattia oli ihan täynnä ja kaikki, aikuiset lapset, tanssi hulluna. Melkeen voisin väittää että oli paras ilta mun koko vuodesta täällä. :)
meidän mahtaisa pöytäseurue :)
Siellä sai ottaa kuvia hauskojen asusteiden kanssa :) Jenna!


Paige, siskonsa kaaso :)
Scott, uuden lankonsa sulhaspoika :)

Tytsyt <3
Cassidy!
Maanantaina hengailin vimpan kerran Kennedyn ja Cassidyn kanssa ja mentiin perheen kanssa ravintolaan syömään. :)
perhepotretti :)
 Lopuksi sanottakoon, että oon niin iloinen että päätin silloin joskus lähteä vaihtoon. Oon oppinut tosi paljon uutta itsestäni, USAsta, Suomesta ja kaikesta. Oon alkanut arvostaa asioita, joita ennen en arvostanut ja ajatella eritavalla monista jutuista. Vaikka tähänkin vuoteen on mahtunut sekä ylä- että alamäkiä, en olisi voinut toivoa parempaa kokemusta Tremontissa, ihanampaa isäntäperhettä enkä ystävällismpää ja avuliampaa yhteisöä. Toivottavasti pääsen vielä jonain päivänä tulemaan takaisin, ja olisi hienoa, jos joku täältä tulisi kyläilemään Suomeen! Oon varma että tulen ikävöimään ihmisiä, tapoja ja juttuja Amerikan vuodestani, mutta onneksi on Skype ja Facebook ja voin alkaa muuttaa tapojani ja tuoda palan Illinoisia mukanani Suomeen .

4 kommenttia:

  1. Näyttää niin kivalta siellä tremontissa. Liikutuin ihan kun luin tätä, vaikka on hirveän kiva palata taas suomeen pystyn samaistumaan tohon lähdön haikeuteen. Nyyh :( onneksi mielikuva samoihin mekkoihin pukeutuneista sulhaspojista piristi tunnelmia ainakin vähäsen :-)

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus, nyyh! Tervetuloa kotiin, nähdään pian! Halaus, äiti

    VastaaPoista
  3. Sama mitä Kasu sanoi. Samaistuin tilanteeseen ja semmonen surullisen iloinen olo kun tätäkin luki. Tosi kivaa et pääsit viel kokee noi häät ja näit kaikki viel viimisen kerran! :) Pian nähdään!

    VastaaPoista