Lähtölaskenta

Aika täällä alkaa käydä vähiin ja oon jo monta kertaa melkeen alkanut itkemään yllättävinä hetkinä esim. kirkossa, kun istuu siellä ja tuijottelee kaikkia kavereita tai melkeen aina kun joku kysyy, milloin lähden kotiin tai oonko surullinen että lähden. Vastaus on, että odotan hirveästi kaikkien kavereiden ja perheen ja sukulaisten ja tutun näkemistä, mutta silti on kauheeta, koska en tiedä näänköä näitä ihmisiä enää ikinä. Päällisin tunne on outous, koska yhtäkkiä "menettää" suuren osan elämästä. Nyt koitan vaan ottaa kaiken irti näistä viimeisistä viikoista. Jep, nyt täytyy laskea viikkoina eikä kuukausina :( 

Tää vielä musikaalin ensi-illasta. Mahtavat musikaali t-paidat päällä! Kennedy :)

 Vaikka tän vuoden aikana oonkin oppinut tosi englantia tosi paljon ja se on tullut tosi sujuvaksi, joidenkin sanojen ääntäminen aina tuottaa vaikeuksia. Jostain syystä esim. sanat water, cabin ja purchase tuottaa aina hankaluuksia. Naurettavaa. Lisäksi varsinkin aluksi, oli vaikeaa ääntää sanoja, jotka on samoja suomeksi. Esim. semi-, anti-, karaoke ja petrimalja. Ja vanha sähköpostiosoite, joka loppui windowslive, ja sen oli tottunut ääntämään suomalaisittain. Edelleen oon myös hitaampi lukemaan ääneen kuin kaikka muut, mutta se on varmaan ihan normaalia. 

Cassidy! :) ps. koulun vessa :D

Viime viikolla matikan tunnilla puhuttiinn jostain, ja asiaan liittyen yksi tyttö totesi, että "Kukaan ei ole täydellinen." Tähän yksi tyyppi vstasi: "Paitsi Anna ja Jeesus". Siis siksi, että oon niiden freshmanien eli ykkösluokkalaisten kanssa pelkästään espanjan ja algebran tunneilla, joissa oon molemmissa tosi hyvä. Matikassa vaan siksi, että opin noi asiat just viimevuonna, jolloin en ehkä saanut kymppejä joka kokeesta, heh. Ne siis luulee, että oon jotenkin loistava kaikessa ja kaikissa aineissa. Pitäisi varmaan näyttää niille mun Suomen todistus, että karu totuus selviäisi.

Uu la laa :D

Perjantaina kutsuin itseni kylään Paigen luo. Aina on tosi kivaa mennä täällä muiden koteihin ja nähdä miten muut perheet hoitaa asioita, ettei jää pelkästään kuvaa yhdest perheestä. Syötiin, ja sitten Paige ja hänen serkku, ja Paigen äiti ja hänen kaveri, tekivät scrapbookeija eli pistivät valokuvia kansioihin, ja mä viihdytin niitä juttelemalla ja kertomalla mikä väri sopii minkäkin kuvan taustaksi, mulla kun on niin hyvä värisilmä ja muutenkin oon käsityöihminen (NOT). Syötiin taas vähän juusto- ja suklaakakkua ja bailattiin musiikin tahdissa. Tosi hauskaa oli tietysti taas.

Ensi viikonloppuna on Prom. Wohoo! Mekko, kengät, liput ja pari on, vielä pitää suunnitella mitä tehdään hiuksille ja kynsille...

Ps. Oon seurannut kaukoetäisyydeltä Robinin uraa Bieberin lämppärinä, jeij!

Pps. Ei mitään kummempaa hötkyilyä Bostonin tapahtumista seurannut, tietysti siitä kaikki vauhkoili, muttei mitään suurta. 

Pps. Kuva ois kiva :) (terveisiä kaikille Koululaisen lukijoille).