Elossa

Ilmoitan olevani vielä hengissä, vaikka tämä hirveä lumimyrsky saattaakin estää kouluunmenemisen  huomenna. Eikä tää mikään hirveä oikeasti ole, nämä on vaan lietsoneet typeryytensä muhunkin.Noh, jos mayoista on kiinni, huomista ei edes tule. 

Joulutunnelmia

Nyt on enää viikko jouluun ja sen kyllä huomaa. Lauantaina leivottiin joulutorttuja, jotka ei ihan maistu niiltä pakastetaikinsta tehdyiltä ja luumuhilloisilta, joita kotona on. Mä etsin netistä reseptin, käänsin sen enkuksi ja muunsin desilitray kupeiksi ja grammat unsseiksi, joten lopputulos oli vähän sekava. Hyviä ne on, vaikka käytettiinkin jotain random hilloa, joka löössäntyi uunissa. Onneksi nämä oli vasta harjotusversio, ensi viiikonloppuna tehdään uudestaan kunnollisia ja paljon joulua varten.

huomatkaa ihana joulutähti!

Lauantaina oli se koulun Madrigals -lauluryhmän esitys, josta mainitsin joskus aiemmin. Siellä lavalle oli rakennettu keskiaikainen linna ja madsit oli pukeutuneet keskiaikaisiin vaatteisiin. Me katsojat istuttiin pöydissä ja meille tarjoiltiin alku-, pää- ja jälkiruoka pöytiin. Aina kun oli syömistauko, myös laulajilla, sai lähettää viestejä paperilapuilla laulajille ja ne meille. Pari epälaulajaa sitten juoksi lavan ja pöytien väliä toimittamassa viestejä, ja mäkin siinä muutaman tyypin kanssa viestittelin. Laulut, mitä he lauloi, oli osaksi saksan- ja ranskankielisiä, mutta tietysti suurin osa oli enkuksi, sellaisia kivoja vanhahtavia joululauluja. He esitti meille myös vähän keskiaikaista paritanssia, mikä sai mut odottamaan vanhojentansseja! Ilta oli tosi kiva, ruoka oli hyvää ja madsit lauloi ihan sairaan hyvin, huhhuh. 

Sunnuntaina kirkossakin oltiin jo jouluisissa tunnelmissa, ja meidän kirkkoon kuuluvat madsit esitti pari laulua, aah, se oli...noh...musiikkia korvilleni.

Kennedyllä on siis päällä tollainen vanhanaikainen mekko :)

Sunnuntai iltana käyttiin ekstempore ajamassa Festival Of Lightsin läpi momin, Jaden ja Moisen kanssa. Se oli lähi kylässä oleva puisto, johon oltiin pystytetty kaikenlaisia hienoja asetelmia jouluvaloista. Ee onneksi tarvinnut ollenkaan nousta autosta, pelkästään ajaa hitaasti jonon mukana. Pakko myöntää, että ne oli tosi hienoja. Siellä oli mm. junia, autoja, dinosauruksia, lohikäärmeitä, hevosia, karhuja, peuroja ja muita eläimiä, ja tietysti tonttuja, lumiukkoja, enkeleitä ja lumihiutaleita. Suuriman vaikutuksen teki kuitekin mäkihyppääjät, jotka oli tehty semmottis hienosti, että ensin oli valot päällä ponnistavassa, sitten ilmassa olevista ja lopuksi maahantulleessa hyppääjässä, joten näytti siltä, kuin siellä joku oisi oikeasti pomppinut. Valitettavasti en tajunnut ottaa kameraa tonne(kaan) mukaan. 

Taas tuli paketti, ja tietysti malttamattomana avasin sen.  Sieltä löytyi mm. sekä joulu-, että hiukan aikainen synttärikortti, suklaata ja lakritsia. Namsk ja kiitoksia lähettäjälle! :)

Tänään koulussa monilla oli päällään valkoisia ja vihreitä vaatteita Connecticutin kouluampumisessa kuolleiden lasten ja aikuisten muistoksi. Kyllä täällä siitä ollaan aika järkyttyneitä, hyvästä syystä.

tässäpä vielä uusi pikkuveli Kruz (noin. 6kk), joka on nyt aivan varmasti tullut jäädäkseen!

12/12/12

Moikka! Elikkäs eilen oli tuo ihmeellisen mahtava päivämäärä 12. joulukuuta 2012. Itse en siitä hirveästi innostunut, mutta jotkut olivat laittaneet käänykän hälyttämään tuolloin. Tulen kuitenkin muistamaan loppu ikäni, missä olin ja mitä tein 12.12. -12 kello 12:12. Olin espanjan tunnilla, ja huusin muiden kanssa yhteen ääneen "Doce, doce, doce, doce, doce!" Tai mä en kyllä huutanut, vaan naursekelin ittekseni nurkassa. Ainakin voin kertoa lapsenlapsille tulevaisuudessa, miten mummi vietti ykskaksykskaksykskaks -päivän. 

Tänään olen juhlistanut Lucian päivää kuuntelemalla Spotifysta sekä Pyhän Lucian, että Sankta Lucian. Suunnitelmissa on sivistää näitä, ja selittää, miksi kalenterin luukusta pilkistää  joku blondi kynttilät päässään. Muuten, unohdin mainita, kun oli niin paljon kerrottavaa MAOsta, että kyllä mä muistin itsenäisyyspäivän ja lauloin Maammelaulua suomeksi ja ruotsiksi ja heti kun pysytin, arvostelin linnan vieraiden juhlamekkoja netissä ja muuta mukavaa. 

Keskiviikkona kirkon nuortenryhmällä oli ugly sweater-joulujuhlat. Päälle piti siis kiskaista ruma jouluvillapaita. Se on täällä joku tapa, monilla on karseita villapaitoja varastot täynnä, ja joka joulu yritetään päästä ainakin yksiin ruma villapaita -bileisiin. Mukaan piti viedä myös joululahja lahjavaihtoa varten, niinkun yleensä. Tällä kertaa lahjan piti tahallaan olla sellainen, mitä kukaan ei oikeasti tahdo. Paketeista löytyi mm. auton rengas, karseita koristeita, jotain ällöä säilykekalaa, päätön pehmolelu ja ACT-kokeisiin valmentava kirja. Mä sain kauhean kasan pikku shampoo-, voide- ja saippuapulloja, joita joku oli keräillyt hotelleista. Tietty hirvein villapaita palkittiin ja syötiin hyvää ruokaa. Tällä kertaa joku oli tehnyt jotain hyvää lohimössöä, mitä mä hamstrasin ison kasan, muille ei näyttänyt kala paljon maistuvan. 

tää oli tää mun ruma villapaita, mutta ei suinkaan ollut rumin koko juhlissa :)

Torstaina me, oppilaskunta, myytiin ruokailussa hyvää ruokaa. Tarjolla oli jätskiannoksia, uuniperunoita, tacoja, hampurilaisia ja root beeriä, jossa oli jätskiä. En osaa sanoa tuosta root beeristä muuta, kun että se oli alkoholitonta, ei hätää. Mä itse tarjoilin "hampurilaisia". Ne oli siis lihaa sämpylän välissä. Ei siis jauhelihaa, vaan possun kokolihaa "raastettuna" ja maustettuna. Ihan kivaa vaihtelua, saatiin paljon kehuja.

Ensi viikko on vuoden viimeinen, joten luvassa on loppukokeet. Niillä on peloteltu jo elokuusta asti, mutta musta tuntuu, että ne on vähän yliarvostettuja. Niiden kuuluisi kattaa kaikki syksyn aikana opittu ja olla hirveän vaikeita. Mulle on kuitenkin jo nyt selvinnyt, että esim. bilsassa koe on vaan viimeaikaisista aiheista. Enkussa ja hissassa katsotaan aiheeseen liittyviä leffoja, ja niiden perustella kirjoitetaan joku juttu. Ei kuitenkaan liity koko syksyn asioihin. Lisäksi mulla on kuoro, jossa on vaan "laulukoe", jossa lauletaan 3 muun ihmisen kanssa joku syksyn lauluista ja kuvis, jossa on pitää näyttää uudet perspektiivi taitonsa, ihan helppoa siis. Eli mulla ei siis ole paineita noista kokeista, helppoa kuin heinänteko!

Mall Of America

Eli mun osalta reissu Mall Of Americaan, eli MAOon, Minneapolikseen, Minnesotaan, lähti käyntiin jo torstai illalla, kun menin majoittumaan aluevalvoja Nicolen luo. Aamulla kerättiin koko porukka kasaan ja lopulta meitä oli kahteen autoon pakkautuneena mä, 2 italialaista, 2 tanskalaista, 2 saksalaista, ruotsalainen, thaimaalainen, venäläinen, Nicole ja hänen kaveri Wendy. Ajomatkan hotellille piti kestää noin 7 tuntia, mutta loppuen lopuksi se oli paljon pidempi, koska Minnesotan puollella sateli lunta (räntää), ja koko liikenne meni sekaisin. Luulisi, että siellä pohjoisessa osattaisiin, mutta ei. Taidettiin matkan varrella eksyäkkin pari kertaa, ja tietty pysähdyttiin syömään ja vessaan, mutta silti peppulihakset oli kipeät istumisesta, kun lopulta päästiin hotelliin. Eipä siinä kauan ehtinyt levähtää, kun mä Nicole ja Wendy lähdettiin hakemaan Kasua melkeen 30 min ajomatkan päästä. Siinäkin oli vähän vaikeuksia, vaikka osoite ja navigaattori oli hallussa. Lopulta sain oman pikku Kasun kainaloon, ja mentiin kaikkien kanssa Mäkkäriin ja sitten vaan hengaamaan hotelliin yömyöhään asti. Ja sitten jutskailtiin Kasun kanssa kahestaan vielä myöhempään.

Aamulla, jenkkien hotelliaamupalan (pannukakut, vohvelit, donitsit ja PUURO! sitä oli ikävä) jälkeen, suunnattiin MAOon. Se oli valtava. Shoppailtiin siellä koko päivä, syötiin ja juteltiin. Siellä oli kaikki kaupat, mitä kuvitella saattaa, ja sorruin tietenkin menemään eksoottiseen H&Mään ja ostinkin eniten kamaa sieltä, tutusta ja turvallisesta. Kasun lähdettyä, pikaisten jäähyväisten jälkeen, mä ja saksalainen Kim todettiin, että jalat on kyllä muussina, joten istuskeltiin vaan, ja juteltiin. Jaksettiin jostain syystä kuitenkin raahautua suklaakauppaan, josta sai maistiaiseksi superihananhyvää suklaata (käytiin pari kertaa), ja löydettiin kauppa joka möi eurooppalaista tavaraa. Arviolta 90 % siitä oli saksalaista, 5 % venäläistä 4 % ruottalaista ja norjalaista ja loput kaikkea muuta. Katkera pala mulle. Siellä oli siis kaikenlaista käsityötä, koruja ja koristeita, kirjoja ja vaatteita, esim. norjalaisia villapaitoja. Ja tietty karkkeja! Jotain taisin löytää host-perheelle, mutten nyt paljasta tässä, onhan kääntäjä keksitty. Kaiken kaikkiaan MAOssa oli SeaLife juttu, pieni huvipuisto (siis sisällä), leffateattereita ja paljon muuta, mutta kaikkea ei pystynyt näkemään. Ja mä keskityin Kasun olemassa oloon. Illalla mentiin kakki yhdessä hotellin uima-altaalle syömään pitsaa. Siis uitiin ja syötiin pitsaa samaan aikaan. Siitä voidaan syyttää italialaisia. 

Sunnuntai aamuna herättiin sankkaan lumisateeseen ja "paljoon" lumeen, joka mun mielestä oli ihan normaali määrä. Koitettiin lähteä aikaisin, jotta päästäisiin ajoissa kotiin, mutta lopulta mä olin kotona vasta kymmeneltä illalla. Minnesotaan satoi paljon lunta ja nähtiin matkan varrella tosi paljon kolareita. Toisaalta, oli viimeinen kotona, joten kaikki muut pääsi inhimilliseen aikaan kotiin. 

koko porukka! :)

feikki pyramidi

MAOssa oli tosi hienot joulukoristeet ja niitä oli paljon :)

noi oli tehty legoista

sori Kasu :D

  Kaiken kaikkiaan reissu oli tosi hauska, ja oli kiva nähdä MAO, mutta mulle kaikkein tärkeintä oli päästä näkemään Kasu, tietenkin. Oli ihanaa pystyä ilmaisemaan itteään suomeksi ja muutenkin vaan jutella kaikesta. Ja nähdä Kasu.

<3

Huh, hellettä

Otsikostakin varmaan huomaatte, että täällä on nyt parin päivän ajan ollut semmoset about 20 Celsiusta lämmintä, vaikka hiukan aikaa oli jo kylmempää. Ite elättelen toiveita, että tulis kylmä ja lunta, pitäkää peukkuja.

Lauantaiset Abbyn 16 v. synttärit oli hauskat, mutta tosi erilaiset kun Suomessa. Ne oli suunniteltu tosi hyvin, vieraita suunnilleen 20 (kaikki tyttöjä, jos jotain kiinnostaa), synttärisankarin äiti, isä, mummi ja muutama muu aikuinen auttamassa/tarjoilemassa/ottamassa kuvia ja iso HAPPY BIRTHDAY juliste seinällä. Kaikenlaista ohjelmaa siellä siis oli, mm. "Hullu illallinen", jossa piti menulta, jossa ruuilla oli salanimet, tilata ruokia, joten saattoi olla, että jos ei tilannut lusikkaa, sai eteensä lasagneta ilman lusikkaa. Onneksi saatiin lopuksi syödä kunnollakin, heh. Lisäksi kaikkien piti täytää lapulle paras muisto Abbysta, sana joka kuvailee Abbya yms. että hän voi sitten muistella kivoja kavereitaan. Sai myös itse testata Abby-tuntemustaan ja vastata kysymyksiin, esim. mikä on hänen toinen nimi...ja lopuksi kerrottiin oikeat vastaukset. Oli paljon kaikenlaista muutakin ohjelmaa, otettiin valokuvia, avattiin lahjoja ja katottiin lopuksi Mean Girls -leffa. 

Siinä ruoka jutussa sai siis neljä ateriaa, yhdellä kerrallamulle kävi tälleen :)

sori näytän jättiläiseltä, mutta toi mun vieressä oleva oli tosi lyhyt :D

tässä on koko porukka :)

  Maanantaina oli kuoron konsertti, jossa esiintyi myös bändi (torvisoittokunta) ja koulun pienempi lauluryhmä Madrigals. Ne on ihan sika hyviä! Joululaulut vaan kaikuu korvissa, ja odottelen joulua innolla. Nyt mulla on joka aamu 2 kalenterin luukkua avattavana, kun sain toisen ihanalta Lilliltä, kiitos! :)

Ainiin, lauantaina mulla oli superihana skypepuhelu parhaiden ystävieni kanssa, joka tuli kyllä tarpeeseen. Vihdoinkin saatiin nääs aikataulut (2 eri aikaa USAssa, Englannin aika ja Suomen aika) mätsäämään. Saattin kaikki vapaasti valittaa kaikesta (vaikka eihän täällä mitään valitettavaa ole) ja muutenkin oli kivaa huomata, ettei kukaan ollut mitenkään muuttunut, eli uskallan vielä palata Suomeen :)