KOULU

Maanantaina, kun oli vielä lomaa jäljellä, mentiin veljen ja siskon kanssa auttamaan grandmata ja grandpata niiden farmille, joka on tosi iso. Siellä viljellään maissia ja niillä on n. 20 lehmää ja pari hevosta. Me kerättiin oksia nurmikolta en tiedä miksi, purettiin yksi aita ja ajeltiin "golfautolla" katsomaan lehmiä. Ne oli isompia kuin suomalaiset lehmät ja mustia, ja ne tuijotti uhkaavasti kun ajeltiin niitten aitauksessa. Illalla mentiin Jaden ja kavereiden kanssa grandman lammelle, uitiin, pelattiin lentopalloa ja syötiin kakkua, koska juhlittiin kahden pojan synttäreitä. Samalla juhlistettiin viimeistä iltaa, jolloin voi valvoa, koska keskiviikko aamulla pitikin herätä aikaisin kouluun.

maissipeltoa, maissipeltoa

grandman lampi

Keskiviikkona oli siis ensimmäinen koulu päivä ja tietty aamulla vähän jännitti. Mom oli tehnyt pannukakkuja aamupalaksi ja olin pakannut kaiken tarpeellisen muovipussiin ja pieneen olkalaukkuun. Netistä tilatun koulurepun pitäsi saapua ensviikon alussa. Jadella on onneksi ajokortti, niin päästiin nopeasti kouluun, eikä tarvinnut mennä koulubussilla ja lähteä aikaisemmin. Ekan koulupäivän kunniaksi käytiin neljän oppitunnin sijasta kaikki kahdeksan läpi. Jokaisella tunnilla meille vaan oikeastaan kerrottiin mitä siellä tunnilla tarvitaan ja muita käytännön asiota, eli ei vielä alettu oppimaan mitään. Kaikki opettajat vaikutti tosi kivoilta ja kaikki oppilaat oli kiinnostuneita kuulemaan mistä oon kotoisin yms. ja halusivat auttaa mua löytämään tieni seuraavalle tunnille, mikä oliskin ollut vaikeeta ilman apua. Olin ihan eksyksissä vaikka aika pieni koulu onkin. Lounaalla sain onneksi istua Jaden ja muitten ennalta tuttujen kanssa, vaihtaa kuulumisia ja syödä eväitä.  Ajettiin kotiin ja tein läksyt, piti kirjoittaa englannin opettajalle mitä hänen pitäisi tietää Annasta. Siihen sai kirjoittaa melkeen mitä vaan ja se sai olla minkä pituinen vaan, joten aika helppa oli. Eilen puhuin Skypessä mun perheen kanssa, mikä oli kivaa. Vaikka oltiinkin viestejä lähetelty Facebookissa aikasemmin, niin kasvotusten puhuminen on kuitenkin ihan eri asia. 

Tänään torstaina oli siis eka "oikea" koulupäivä ja äiti teki aamupalaksi jotain, joka muistuttii mustikkapiirakkaa. Ekalla tunnilla mulla oli Personal Fitness, eli jonkinlainen liikuntatunti. Opeteltiin käyttämään koulun sykemittareita kiertämällä juoksurataa koulun soittokunnan treenatessa korvanjuuressa. Toka tunti oli ihmisbiologiaa ja ainakin tänään kaikki asiat oli sellasia, jotka oon oppinut jo 9. luokalla. Tietysti englanniksi oli vähän haasteellisempaa (esim. kaikki elinten nimet), mutta en usko et muuten tulee hirveen vaikeeta olemaan. Kolmas tunti oli espanjaa, jossa harjoiteltiin melkeen koko tunti ääntämään aakkosia espanjaksi. Se oli USAlaisille vaikeempaa kun mulle,koska ne ääntää kirjaimet niin eritavalla täällä. Sitten harjoteltiin kysymään nimeä ja vastaamaan. Musta tuntuu, että siellä tunneilla tullaan etenemään tosi hitaasti koska vieraan kielen oppiminen on kuulemma amerikkalaisille niin hirveän vaikeaa. Neljäs tunti oli Englannin tunti, eli vähän kun äikkä meille. Nykyteknologian avulla keskusteltiin netissä mielipiteitämme erilaisiin kysymyksiin, kuten: Pitäisikö englannin olla maailmanlaajuinen virallinen kieli? ja Miksi Amerikassa puhutaan englantia, eikä esim. ranskaa? ja Onko hyvät puhe- ja kirjoitustaidot tärkeitä nykyään? Oli ihan mielenkiintoista huomata, että osa oli jyrkästi sitä mieltä että kaikkien pitäisi puhua englantia ja osa taas puolusti pieniä kieliä ja kulttuureita. Itsekkin koitin vastata jotain viisasta ja vakuuttavaa, koska oli läksynä vastata ainakin viiteen kysymykseen ja lisäksi jos kommentoi kolmeen vastaukseen, saa lisäpisteitä. Jännittävin kohta päivästä oli se, etä mun piti tulla kotii koulubussilla, koska Jadella oli treenit suoraan koulun jälkeen. Pääsin siis kotiin keltaisella koulubussilla, ala- ja ylä-astelaiset kiljumassa etupenkillä, 6 lukiolaista ilman ajokorttia masentuneina takapenkillä. Bussi pysähtyi jokaisen kotiovelle, joillekkin ajoi pihaan. Kuski tiesi jokaisen lapsen nimen ja oli mullekkin tosi ystävällinen. Tästä eteenpäin tulen joka päivä samalla bussilla, saman kuskin ja samojen lasten kanssa kotiin. 

Valitettavasti en oo ehtinyt ottaa koulusaa yhtään kuvia, vaikka kamera on ollut mukana, lupaan laittaa joskus kuvia sieltäkin. Ja kertokaa jos on jotain erityistä, mitä haluaisitte tietää, niin kerron kyllä :)