Chicago!!!

Oon yhä varmempi ja varmempi, että mun kuuluu asua kaupungissa, ei ehkä yhtä isossa kun Chicago, Turkukin riittää. (Kyllä tää yksi vuosi landella on hauska kokemus silti, en valita). 

Matkaan lähdettiin perjantaina, sain skipattua pari viimestä tuntia koulusta, ja kerättiin taas tunnettuun tapaan porukka kasaan. Mukaan lähti aluevalvoja miehineen, ja 9 meitä vaihtareita, Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Italiasta, Itävallasta ja Thaimaasta. Hotellila nautittiin vähän Starbucksia ja lähdettiin sitten hakemaan pari tyyppiä vielä juna/bussiasemalta keskustasta. 

Lauantaina herättiin aikaisin, otettiin taksi juna-asemalle ja juna keskustaan. Paljon oli pieniä vihreitä miehiä (ja naisia) liikkellä, koska oli St. Patrick's Day. Saavuttiin sinne pilvenpiirtäjien keskelle, kylmään ja tuuliseen kaupunkiin, ja mentiin heti kahville lämmittelemään. Yritettiin päästä "The beaniin", mutta se oli suljettu, joten ihailtiin vain etäisyydeltä ja myös korkean tornin huipulle pääsystä luovuttiin, koska sinne oli tooooooooooooooooooosi pitkä jono. Sitten suunnistettiin kohti paraatia, joka oli St. Patrickin kunniaksi. Sen ja oikean katselupaikan löytämisessä oli vähän ongelmia, koska poliisisetä neuvoi koko väenpaljouden umpikujaan, mutta lopulta päästiin väentungokseen jäätymään. Onneksi tunnin odottelun ajaksi ohjelmassa oli jonotusta ilmeisesti koko kaupungin viiteen bajamajaan. Toistan, kaikki 398492892375 kännistä paraatinkatsojaa, vanhusta, pikkulasta, turistia, poliisia, järjestyksenvalvojaa ja kaikki muut jonottivat viiteen vessaan. Paikalla ei tietenkään ollut mitään puskiakaan, joissa ainakin puolet porukasta olisi varmasti käyneet asioillaan, jos niitä vain olisi ollut. Paraatisa nähtiin ainakin ihmisiä, jotka jollain tavalla kokivat liittyvänsä Irlantiin, random irlantilaisia turisteja, Chicagon "irlanti-kerholaisia", soittokunta ja River Dancea tanssivia pikkutyttöjä. Tuuli oli jäätävä, ja satoi lunta, joten päätettiin, ettei paraati ollut kuoliaaksijäätymisen arvoinen, joten tarvottiin Navy Pier- keskukseen, jossa syötiin Mäkkärissä, ja lämmiteltiin. Kävelymatka sinne meinasi koitua kohtaloksi, koska joku paikallinen kertoi sen olevan "kulman takana", mutta käveltiin sinne ainakin 6 km. 

Siellä erotiin toisistamme, napattiin taksit (niinkun leffoissa), ja ajettiin shoppailukadulle, mistä löytyi kaikki tarvittavat kaupat kuten, Zara, Topshop ja Forever 21, ja jossa vietettiin loppupäivä, kunnes vaikeuksien kautta saatiin taas huidottua taksi, jonka kuski oli tappaa meidät ajotyylillään, ja päästiin juna-aseman kautta takaisin hotellille. Bongattiin Itävaltalaisen Johannan kanssa kaksi Chicago Bullsien (koripallo) pelaajaa, mutta tajuttiin liian myöhään, että ois pitänyt ottaa kuva niiden kanssa, nyyyyyh.  Junan kanssamatkustajat oli edelleen hilpeitä, vihreitä, vaappuvia ja ylisosiaalisia. Osan meistä mentyä nukkumaan klo 23.30, mä, pojat ja pari tytsyä lähdettiin ravintolaan sosiaalisoimaan, ja palattiin sieltä sitten tutimaan yhden aikoihin. Sunnuntaina nukuttiin hiukan pidempään, jätettiin hotelli ja Chicago taaksemme ja mentiin Out let-malliin, jossa siis kaikki oli tosi halpaa, ja jossa oli kaikkia hienoja merkkivaatteita, kenkiä ja meikkejä.

Tuli kyllä shoppailtua ihan rutkasti, nähtyä Chicago vilaukselta, mutta paljon jäi näkemättä ja kokematta, mitä pitää ehkä joskus palata tekemään.

juna-asema

Johanna!

täälläsiä portaita oli kaikkien korkeiden rakennusten seinillä,  mua ei ainakaan huvittais kavuta noita...

toi punanen on jotain modernia taidetta, kai

aika pilvistä oli

The Bean, joka oli suljettu :(

Luca, Johanna, Lydia, Tracy, Federico, Sasis, mä, Lucie ja Kim :)

BAJAMAJAT!

jostain kumman syystä irlantilaisetn paraatissa näkyi paljon kiltti-hameita...

....ja säkkipillejä?

liikenteenohjaaja

Hershey's suklaa on verrattaviss Fazeriin, paitsi et tottakai suomalainen on parempaa :)

kuvan pointti on taustalla oleva Burberryn design rakennus!

Illan pimetessä

Oli ihan tosi tosi hienoa nähdä Chicago, todellakin suosittelen! Aluevalvoja sanoi, että hän tykkää siitä enemmn kuin New Yorkista ja Washigton D. C.istä . Ja kesällä siellä ei edes ole kylmä! Viikonlopun aikana join monta monta monta kertaa Starbucksia ja söin epäterveellisesti ja muistin, miten kaupungeissa pukeudutaan. Toivotaan, että pääsen joskus takasin sinne!

Tyylikkyyden ilta

Kevät, ja kesä, on todellakin nyt tulossa! Melkeen kaikki lumi on sulanut ja lauantaina nuortenillan jälkeen mentiin Rileyn kanssa maistamaan ekat jätskit just auenneesta kylän kuuluisasta kioskista. Vielä on viikko koulua ja sitten alkaa viikonmittainen kevät-/pääsiäisloma Alabamassa.

Sunnuntaina normaalin kirkon jälkeen menin yksille wedding showereille hetkeksi auttamaan. Täällä siis kaikilla on ennen häitä tuo shower, jonne kaikki halukkaat naiset menevät antamaan kihlaparille lahjoja uutta kotia varten, ja kahvittelemaan. Valitettavasti missasin hääpärin lauluesityksen, koska piti kiirehtiä takaisin kirkolle Evening of Elegance:ia varten. Se oli siis varainkeruu illallinen nuorten lähetysmatkaa varten. Meiltä lähtee about 10 nuorta Slovakiaan ensikesänä pariksi viikoksi, ja se tietysti maksaa aikas paljon, joten raha tlee tarpeeseen. Nimensä mukaan ilta oli tyylikäs, monilla meistä "tarjoilijoista" oli pitkät mekot, mulla ei koska en omista, ja pojilla oli valkoiset paidat ja suorat housut. Koristeltiin koko sali Slovakian väreillä, kynttilöillä ja kukilla ja katettiin pöydät (2 haarukkaa, 2 veistä ja lusikka per naama). Itse tapahtuman aikana tarjoiltiin ruuat pöytiin, kaadeltiin vettä ja kahvia ja toteutettiin asiakkaiden pyyntöjä maksusta. Esim: "Lättää vadillinen kermavaahtoa Mr. Jonkun naamaan", tai "Esitä lavalla mikrofooniin Hämä-hämä-häkki käsiliikkeiden kanssa". Mä en onneksi joutunut tekemään mitään, hyvä niin. Tietysti jotkut esitti oikeitakin lauluja ja matkaanlähtijät pitivät puheita itsestään, uskostaan ja miksi haluavat mennä lähetysmatkalle. Sääli etteivät tule Suomeen, voisin mennä moikkaamaan!

Joka liikkatunti, kun tehdään vatsalihaksia yhden tytön kanssa, se haluaa, että mä lasken ääneen suomeksi. Nyt se halusi, että opetan sillekkin, joten kirjoitin sille ylös numerot 1-20 ja se kirjoitti viereen miten ne äännetään. Ilmeisesti "yksi" äänettään "ooks-y" ja "neetoo" äännetään "neigh-taa", heh.

Keskiviikona oli taas sellainen Blood Drive, eli verenluovutustapahtuma koululla, ja olin siellä vahtimassa ettei kukaan pyörry. Edelleen, mun mielestä tosi hyvä idea, kenenkään ei tartte raahauta mihinkään kauas.

Musikaali edistyy kovaa vauhtia, mutta stressaan vaan kun meillä ei ole  mitään  tietoa lavasteista tai asuista...!! Kai ne siitä hoituu. Huomenna, perjantaina, lähden kesken koulupäivän ja suuntaan kohti Chicagoa koko viikonlopuksi muiden vaihtarien kanssa, odotan innolla!

Kenn :) Huom mun pitkät hiukset!

....ja kännykän mahtavat kuvamuokkaukset

hehee

Say yes to the dress!

Yli viikko sitten sunnuntaina mä, Jade ja host-mom mentiin kirkon sijasta jokun downin syndrooma järjestön varainkeruu jutskaan jakamaan ruokaa. Siellä siis sai syödä, ostaa leivoksia ja siellä oli huutakaupan tapainen juttu ja arvonta, ja kaikki tuotot meni tuolle järjestölle. Tosi kiva mun mielestä. Ja kaikki työntekijät oli meitä vapaaehtoisia. Samana iltana mentiin yhden tädin luo "adoptio-juhliin", koska hänen lasten adoptio tuli viralliseksi. Elämäni ekat adoptiojuhlat! Siellä oli siis vain lähimmät sukulaiset ja kaverit ja syötiin kakkua ja adoptoidut sai adoptiolahjoja!

Perjantaina meillä ei ollut oikeaa koulua, koska oli opettajien suunnittelu päivä. Tietysti meidän alueen oppilaskuntien kevät kokous oli just meidän vapaapäivänä, ja meijän oli vähän pakko mennä sinne. Siellä valittiin uusi hallitus, kerrattiin mennyttä vuotta, jaettiin stipendejä ja nähtiin esitys jokaiselta oppilaskunnalta. Me esitettiin "Evolution of Dance", jota oltiin harjoiteltu 2x15 min. eli ei siis ollut ihan sujuva, mutta hauska kuitenkin. Tässä on video meidän opettajista, jotka esitti saman tanssin pariviikoa sitten opettajien korispelissä: 

Iltapäivällä oli musikaalin koko ekan osan läpimeno, se edistyy kovaa vauhtia ja meillä ei oo vielä edes lavasteita eikä vaatteita...iiiks!

Illalla mä, Paige, Kenn ja Cass mentiin etsimään mulle mekkoa Prom-tanssiaisiin, jotka on huhtikuun lopulla. Käytiin myös syömässä hyvää meksikolaista ruokaa ja napattiin kotimatkalla kaksosten isoveli/Paigen poikaystävä yliopiton asuntolasta mukaan. Oli kyllä tosi ankeen näkönen ja olonen mesta, yhh. Oli superhauska ilta! 

Cassidy!

Kennedy!

molemmat tytsyt :)

huomatkaa random mies taustalla, heheh. Paige ja Kenn :)

namnamnamnamnam

 Lauantaina menin ekaksi momin kanssa Kruzin silmälääkärille ja sitten taas metsästämään mekkoa. Täällä muuten sekä sairaala, että terveyskeskus ja silmälääkäripaikka on paljon kivemmin sisustettuja kuin Suomessa. Seinät on värikkäämpiä, tuolit on mukavampia ja seinillä on kivoja tauluja. Ostin hiukan kevät vaatteita lumen sulamisen kunniaksi ja löysin myös sen mekon! Se on tosi hieno, mutta saatte nähdä sen vasta sitten aidosti käytössä...

Haaste

Tässä välissä lähes pakko tehdä haaste, jonka Sofia-systeri mulle antoi, joten tässä se on:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
Kiitoksia oikein paljon Soffi!

2. Kirjaan tähän viisi blogia, jotka haastan:
en nyt tietenkään voi haasta samoja kuin Sofia, joten tässäpä nämä:
 HELLO THAILAND

 Is love made in China?

Under the same sky

Jump to unknown
Bittersweet Lemonberry 

3. Toivo, että ihmiset joille jätit palkinnon antavat sen eteenpäin.


Emmä nyt ketään pakota, mutta laittakaa toki jos mieli tekee :) Ja nekin, joita en haastanut, saavat toki tehdä, emmä ketään estä!

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:
-Ruokaa, ihan vaan terveydellisistä syistä, mutta tietty muutenkin, ainahan safka maittaa!

-No tätä en nyt tietenkään tarttetartte, mutta tarvitse kuitenkin, nimittäin musiikkia, joko kuunneltuna tai itse laulettuna tai soitettuna :)

-Muita ihmisiä ja niiden kanssa kommunikointia, plussaa tietty jos ne on tuttuja :)

-Kännykkä

-Vettä, nimittäin juomiseen yms. ja suihkuun. Täällä varsinkin kaikki käy 2 kertaa päivässä suihkussa vaikkei tekisi mitään koko päivänä, joten se on vähän tarttunut tapa.

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:
 -Mauri Kunnaksen Joulupukki-kirja. Siitä oppii mitä  Joulupukki ja tontut siellä Korvatunturilla oikein puuhastelee.

-Kaikki Harry Potterit, yleissivistävää ja pakollista lukemista kaikille!

-Stephanie Plum-romaanit Janet Evanovichilta. Mun mielestä tosi hyvin kirjoitettuja ja hauskoja, myös mm. mun vanhemmat ja mummi tykkäävät.

-Peppi Pitkätossu! Tosi opettavainen ja hauska, varsinkin kun Peppi menee kahvikutsuille...en siis kuitenkaan ehkä valitsisi aikuisten miesten lukupiirin, heh
-Hmmm..suosittelen myös kaikkia perinteisiä klassikoita, joita joka paikassa suoitellaan, kuten Seitsemän veljestä, Sinuhe Egyptiläinen, Annan nuoruusvuodet, Puhdistus ja kaikki muut mitä mieleen juolahtaa. En ole itse lukenut, heh, mutta varmasti on hyvä syy sille, miksi niistä on tullut klassikoita!

Viisi materialistista joululahjatoivetta:
En nyt kehtaa kirjoittaa tähän "sukkia" ja "kyniä", joten laitan tälläsia isompia juttuja. Vink vink, äiti ja isä!

-Uusi kännykkä. En ookauhean selvillä  näistä tekniikan asioista, joten en osaa sanoa tarkemmin, mutta joulupukki varmaan tietää, minkälaisen haluaisin.

-Ulkomaanmatka johonkin, melkeen mihin vaan hienoon paikkaan

-Uusi pyörä, vaikka tietty reisilihakset kasvaa muita kyytsätessä, kelvollisen pyörän puutteessa
-Lippuja eri laulajien ja bändien konstertteihin! "Eturiviin on päästävä, päät soittaa..."

-Kenkiä/vaatteita

Viisi paikkaa, jossa haluaisin käydä:
-Lontoo, uudestaan, ja sinne taidankin olla menossa kesällä piipahtamaan, jee!!! 

-Tukholma, miljoonannetta kertaa, se on vaan niin ihana paikka :)

-Australia, siellä olis hauska kävellä pää alaspäin ja sukellella riutoissa, vaikka varmaan pelkäisin liikaa niitä kaloja sun muita...
-Pakko myöntää, että New Yorkiin olisi kiva päästä joskus käymään

-Islanti, eikös ne kuumat lähteet kuulosta houkuttelevilta?

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:
Kuuluukos tässä vain kehua itseään? Noh...
-Luotettava
-Antelias ja auttavainen (tiiän, tässä on kaksi eri sanaa, mutta ihan sama)
-Maalaisjärkinen
-Joissain asioissa aikaansaamaton, toisaalta tosi oma-aloitteinen
-Muita ymmärtävä

Viisi lempiruokaani:

-No täällä olen kliseisesti oppinut arvostamaan suomalaista kotiruokaa, mutta oikeesti, se on kaikki tosi hyvää!

-Ruisleipä, sitä tarvitsee elääkseen.

-Kana ja kaikki mihin sisältyy pastaa, nams

-En tiedä, lasketaanko tätä ruuaksi, mutta hedelmät on tosi hyviä :)

-Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: roskaruoka, tietysti. Etenkin Hese!

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:

-Ole ystävällinen muille, niin muutkin toivottavasti on sinulle. Tai siis: kohtele muita niinkuin tahtoisit muiden kohtelevan itseäst.
 -Älä ota mitään, varsinkaan itseäsi, liian vakavasti :)

-Älä panikoi ja stressaa turhasta, kaikki kyllä hoituu ajallaan parhain päin

-Älä pura ongelmiasi ja lapsuuden traumojasi tuntemattomille, se tulee olemaan kiusallista teille kaikille, ja monia se sattaa ärsyttää.
-Kokeile kaikkea mahdollista, varsinkin jos vähänkin tekee mieli, vaikka pelottaisi tai luulet ettet osaa tai pysty. Useimmiten kaduttaa enemmän jos jättää tekemättä jotain, kuin jos tekee jotain uutta ja rohkeaa :)

Listoja!

Kerrompa tässä ensin juttuja, jotka on paremmin täällä , ja sitten asioita, jotka on paremmin kotona :)

 Paremmin täällä Tremontissa on se, että...

• ..."bileet" ja vähänkin järjestetymmät illanistujaiset on aina nyyttärimeiningillä, eli jokainen tuo ruokaa mukanaa, vaikkei edes pyydettäisi. Tästä johtuen on aina hirveesti hyvää (ja epäterveellisä) ruokaa, mut ainaki on parempi kun mitä Suomessa mun kaverit tuo mukanaan tullessaan kyläilemään, heh. Saattaa olla, että tää tapa on tarttuva, ja tästä lähtien mut näkee aina kantamassa vuokia ja kulhoja mukanani joka paikkaan.
• En oo varma, onkä tää positiivista laajemmassa mittakaavassa, amerikkalaisten keskimääräistä ÄOtä pohtien, mutta mulle kelpaa: koulu on paljon helpompaa. Oon todennut tämän jo muutamaan kertaan, mutta se vaan välillä ihmetyttää niin paljon. Kokeet on suurimmaksi osaksi monivalintatehtäviä, läksyjä tulee harvoin, muistiinpanot on valimiiksi tulostettuna nenän edessä ja melkeen aina 20 viimeistä minuuttia oppitunnista (90min) on vapaata hengialua tai läksyjen tekoa. 
• ...16-vuotiaana saa ajokortin. Tietenkin Turussa selviää ihan hyvin ilman korttiakin, mutta joskus siitä ois hyötyä. Täällä sen sijaan oon kerran jos toisenkin toivonut, että pystyis ajamaan millon huvittaa ja mihin huvittaa, ilman että tarttee pyytää jotakuta perheenjäsentä tai kaveria kuskiksi, koska ei oo busseija ja mihinkään ei voi todellkaan pyöräillä tai kävellä. Onneksi nyt mun kavereilla ja kaikilla on kortit, että kuskeja löytyy. Varsinkin nyt alkaa häiritsemään kun mun 15-vuotias host-veli sai "permanentin", eli saa ajaa aikuisen kanssa.
• ...en joudu käyttämään melkeen ollenkaan portaita! Koulussa ei ole kuin yksi kerros, mun huone on yläkerrassa eli maantasolla ja käyn alakerrassa ehkä just ja just kerran viikossa, ja koko kylä (ja suunnileen koko Illinois) on ihan lättänä muutenkin. Ei oo mitään mäkiä mitä pitäis kiivetä. Suomessa sen sijaan mun huone on yläkerrassa eli kiipenä portaita kokoajan, Luostiksessa on laskutavasta riippuen ainakin 5 kerrosta, se on mäen päällä, ja muutenkin Turku on täynnä mäkiä ja kukkuloita.
• ...ihmiset pukeutuu paljon mukavempiin vaatteisiin. Välillä sitä kauhistuu, kun tajuaa että mulla on päällä jotain karseeta, mitä en ikinä käyytäisi Suomessa julkisilla paikoilla, mutta mikä täällä on ihan normaalia. Mun täytyy joskus muistaa esitellä teille mun T-paita kokoelma!
• ...yleisesti ottaen, ihmiset on paljon yhteisöllisempiä, kuin Suomessa. Tietty täytyy muistaa, että tää on 2500 asukkaan pikkukylä, jossa suunnilleen kaikki on sukua toisilleen ja tuntee toisensa, mutta kuitenkin. Heti kun perheellä on vaikea elämän tilanne, tuntemattomat ramppaa tuomassa ruokaa, hoitamassa lapsia ja siivoamssa taloa. 
• ...täällä on paljon halvempaa. About 5 dl tölkki limsaa maksaa automaatista yhden dollarin, eli n. 75 senttiä!
• Kantri-musiikki, oon pikkuhiljaa alkanut koukkuuntua! 

pitää paikkansa!

Mulla on ristiriitaisia tunteita siitä, onko jenkkifutis plussa vai ei, joten päädyin vaan laittamaan siitä kuvan niin saatte itse päättää :)

 
Turussa parempaa on...

•  ...vapaus mennä ja tulla miten tahtoo. Niinkuin sanoin, täällä ei mihinkään pääse ilman korttia. Lisäksi täällä Illinoissa on laissa kotiintuloaika alle 18-vuotialle; kotona pitää olla klo 11 illalla. Toisin sanoen kotiin täytyy lähteä, vaikka mikä olisi, useimmiten kun leffa on vielä kesken yms. 
• ...se, että college ei maksa! Tai siis, täällä kaikki panikoi, käy töissä maksaakseen bensansa ja collegensa, koittavat hädissään saada stipendejä yms. ja ihan ymmärrettävää tietysti, mäkin varmaan tekisin samoin, jos olisin samassa tilanteessa. Jotenkin tosi stressaavalta vaikuttaa. 
• ...se, ettei kaikki tuntemattomat tiedä kaikkea minusta. Justiinsa viimeksi kirkon naisten vessajonossa random lady #1 vastaili kysymyksiin mun nimestä, iästä, kansallisuudesta ja hostperheestä, jotka random lady #2 kysyi multa. Ite en ehtinyt sanoa sanaakaan! En siis todellakaan tuntenut kumpaakaan rouvaa. Onhan se sillointällöin kiva tuntea itsensä julkkikseks, mutta välillä vähän tuntuu, ettei ole mitään yksityisyyttä, mutta ei hätää, en siis oo mitenkään ahdistunut!
• ...kalansyönnin määrä. Ei sitä aluksi huomaa, että kalaa tulee syötyä kotona usein, ja että siitä jopa tykkää. Sitten tulee tänne ja on melkeen 7 kk aikana syönyt kalaa 4 kertaa, sitä alkaa pikkuhiljaa ikävöimään. Samoin kuin tietty ruisleipää...
• ....kouluruoka, joka on ilmaista. Vaikka se ei aina ookkaan ihan makuhermoja hivelevää, sitä kyllä oppii arvostamaan, kun täältä katsoo. Täällä ruuasta joutuu maksamaan, ja se koostuu usein mm. purkkihedelmistä sokeriliemessä ("salaatti"), pitsasta tai  JUUSTOmakaronijauhelihaSÖRSSELISTÄ ja siihen kuuluu aina  1% suklaamaito. Mmmmm... saattaa kuulostaa hyvältä ekan kerran kun syö, muttei sitä kauan kestä. Lisäksi suurin osa ihmisistä ostaa melkeen jokapäivä limsa-automaatista juotavaa, tai oppilaskunnan putiikista karkkia.
• ...metrijärjestelmä. Kuka nyt näistä jaloista, maileista, punnista, tuumista, gallonoista ja unsseista saa selvää? Plussana Fahrenheitit! 
• ....perhe ja ystävät <3

siinä ovat, ilman ruokavateja!

Tässä nyt on listattuna muutamia asioista, tietysti olisi paljon lisättävää molempiin listoihin, mutta niiden kirjoittamiseen menisi ikä ja terveys.